Mitä vanhemmaksi sitä tulee niin huomaa kuinka päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet alkaa huveta aika kyytiä. Pitää oikein välillä pysähtyä miettimään että mitä sitä oikein tuli viime viikolla tehtyä, etenikö keskeneräiset projektit vai antaako sitä kuitenkin mielummin itselleen aikaa levätä.
No jaa...lepo on kyllä ihan hyvä asia mutta kun pää on niin täynnä kaikenlaisia suunnitelmia ja elää tätä siirtymisvaihetta...kaupungista pikku hiljaa maalle niin ei paljoa taida levolle antaa aikaa :)
Se on kumma juttu tämä elämä, ei oikeasti voi koskaan tietää että se joku tärkeä unelma jota on luullut vain toteutumattomaksi haaveeksi voikin ihan oikeasti toteutua. Aika on se mitä elämälle pitää antaa, ei kannata kiirehtiä...kuolema kuitenkin korjaa meidät jossain vaiheessa ;)
Aikaa kun voi mittailla niin monenlailla ja sekin riippuu niin meidän kaikkien omista lähtökohdista, elämäntilanteesta miten se mittaus loppujen lopuksi sujuu.
Sitä kyllä arvostaa toisenlailla kaikkea kuin nuorempana...vaikka ehkä kuulostaa hullulta...mutta niin ihminen vain muuttuu. Henkinen voimavara kasvaa ja sitä huomaa kykenevänsä venymään ihan huimiin mittoihin. Meillä jokaisella on aikamme ja paikkamme tässä elämässä, on se sitten lyhyt tai pitkä niin ihan yhtä arvokas. Vaali päiviäsi, katso kimmeltävää vesipisaraa ja ihaile syystaivaan värejä. Iloitse aamukahvin lämmöstä, hellästä halauksesta ja puun rätinästä takassa. Ota opiksesi menneistä, itke silloin kun sen aika on ja ota vastaan läheisen tuki kun sitä tarjotaan. Rakasta itseäsi jotta voit rakastaa toista.
<3 love my life <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)