perjantai 11. syyskuuta 2020

Sisaruus back

 Pidimme iso-siskon kanssa siskopäivän.

On hienoa että kaikkien näiden vuosien jälkeen kun olemme hoitaneet

omia lapsia, äitiä ja viimeiseksi isää

niin on taas löytynyt sitä omaa juttua, yhdessä tekemistä.

Toki vielä keskusteluissa paljonkin pohditaan mihin kaikki tunnit ovat menneet mitä yhdessä olemme olleet. Hyötykäyttöön, hih!

Oli ihana syy astella alipukeutuneena Kämppiin, istahtaa baariin, juoda samppanjat kera mansikoiden,



ja syödä kevyt (mutta ylettömän täyttävä) lounas.

Pohdimme juurikin sitä kuinka isä olisi ollut puolestamme onnellinen että otimme luxushetken itselle ja nautimme oikein ruhtinaallisesti.

Palvelu oli hyvin ystävällistä, tunsimme olomme huolehdituiksi.

Milloin sinä olet hemmotellut itseäsi?

Minkälainen suhde sinulla on sisaruksiisi?

❤ Sisaruus on elinikäinen ystävyys ❤

6 kommenttia:

  1. Mulla pikkusisko(puoli), joka on vain vähän vanhempi kuin Poika. Muutti 10 vuotta sitten ulkomaille ja lähtiessään jätti samanlaisen tyhjän olon kuin Poikakin kotoa muuttaessaan.
    Nyt viestitellään aina kun hän pieniltä lapsilta ehtii; kysytään neuvoja ja avaudutaan tarpeen mukaan. Paras sisko mulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sillä väliä onko täysiä vai puolikkaita, kunhan se yhteys on <3

      Poista
  2. On ..mutta lakannu olemasta!
    Tähän on jo tottunu.
    Minulla erittäin hyviä "virka-ystäviä".
    Hemmottelu asiasta.hmm,liian pitkä aika;)...pitää laittaa kalenteriin "Liisan kanssa rehvit":))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on kumma juttu ja taitaa olla niin että me ihmiset vielä kummallisempia ;) Onneksi ystävyyttä saa muualtakin kuin sukulaisuuden kautta. Nyt Liisa oikeasti kalenteriin hemmotteluhetki, vaikka pienempikin mutta oma, itselle <3

      Poista
  3. Sisareni kanssa pidämme säännöllisesti yhteyttä ja puhumme pitkiä puheluita. Neulon myös hänelle puseroita. Pikkuveli tulee jouluaattona aterialle ja tavataan muutenkin satunnaisesti. Isonveljen kanssa tapaamme harvemmin enkä ole vuosikymmeneen neulonut hänelle sukkia... Yhden komean hevosaiheisen villapaidan neuloin kun hän täytti miehen iän, avovaimonsa valitsi silloin värin lankaan. Ystävättäreni tapaan harvoin, mutta hän on meille kaikille kuin sisarus. Tämä johtuu Äidistäni, joka on aina ottanut avoimesti vastaan myös lastensa kaverit. Kaikki pääsi mukaan kesäretkelle ja kaikille tarjottiin evästä. Retket suuntautuivat uimarannalle, metsään, luontoon. Sisarukset ovat lämmin ja rakastava tuki kun on vaikeaa. Näin on myös ystävättäreni kokenut, kun elämä on kolhinut. Hän on ainoa lapsi ja siksi perheemme on hänelle tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit muiston :) Aivan ihana äiti, suuri sydän <3 Ystävällisyys ei tunne rajoja!!

      Poista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)