Viime viikolla kuiva yskä ennakoi ja maanantai iltana lähti ensimmäisen kerran pöhinät pihalle.
Olisi taas jälleen kerran pitänyt olla viisas ja olla seuraava päivä jo hiljaa....mutta ei.
Sentäs delegoin eilen sadun lukemiset toiselle mutta arvatkaapas onko päiväkodissa helppo olla hiljaa, edes pientä hetkeä.
Todella vaikeaa lähes mahdotonta ellei katoa vessaan mutta ei siellä kovin kauaa aikaansa voi viettää.
Nielu taas ronklattu ja puikolla pyöritelty, aina yhtä inhottava toimitus yök.
Lopputulos....kurkku kipeä, nuha, pää kipeä ja olen hiljaa.
Nuoriso ei tunnu hätkähtävän äipän hiljaisuudesta....no heitä näkee lähinnä kuulokkeet päässä haahuilemassa jääkaapilla ja välillä nostavat kuuloketta "täh, sanoitsä jotain" ja ennen kuin sanon mitään kuulokkeet on taas paikallaan ja sukat napsuttelevat omaa huonetta päin.
( Ei ne aina näin ;) )
Hiljaista iltaa...ehkä sekin joskus on ihan hyvä....eikös juu?
