Porin Valun hella

Kesäkeittiömme tekeytyy pikkuhiljaa ja mies löysi ihanan hellan joka kyllä tarvitsee "hiukan" rakkautta ja hellää hoitoa ennen käyttöön ottoa.
Näissä vanhoissa helloissa asuu ihan selkeästi "lämmönhenki" <3

Lähinnä liesiosa tulee käyttöön mutta uunissa voi hetken pitää jotain lämpimänä ennen syöntiä ja kuumaa vettä tarvitaan aina.
Ties mitä herkkua tällä loihditaan kunhan pääsee oikeaan käyttötarkoitukseensa takaisin.

      <3 aurinkoista mieltä syksyiseen viikkoon kaikille <3

Hauhon vanha raitti

Olin kuin pikku tyttö seikkaillessani Hauhon vanhalla raitilla.. ihan kuin olisi sukeltanut satu-kirjaan.... sellainen Astrid Lindgren fiilis <3
Niin kauniita pikku teitä ja kujia sekä oikopolkuja. Talot toistaan erilaisempia, suloisia pihoja omenapuineen ja tuulikelloineen.
Ehdottomasti oli käymisen arvoinen paikka <3

 

<3Viimeisen kuvan myötä pusuja ja onnellisia hetkiä alkavalle viikolle<3

Hauho

Tänään ihanan aurinkoinen syyspäivä joten auton nokka kääntyi jonnekin missä emme olleet ikinä käyneet. Hauhon keskustan vieressä on aivan ihastuttava puutaloalue. Pieniä kapeita teitä ja taloissa nimet :)

 

Ranta oli aivan vieressä (vaikea oli saada kuvaa että horisontti suorassa joten koittakaa kestää...en jaksa suoristaa kuvaa)

 

 

Mutta reissumme kohde olikin hieman ylempänä eli  Vuorenharjun näkötorni.

 

                         Näin mahtavat näköalat oli tornista ylhäältä.

 

 

                                                           Tässä vähän historiikkia.

 

*Ihana paikka, suosittelen*

Elämän hektisyys

Tässä lueskelin ja kommentoinkin https://www.puutalobaby.fi/pysahdy-hengita-ei-ole-kiire/  bloggausta  Pysähdy. Hengitä. Ei ole kiire.
Ajatukset ovat varmasti aika monessa perheessä samat niin lapsi-, teini, opiskelu- sekä työperheissä. Jopa eläkeläisiä vaivaa ainainen kiire, ehtiminen ja tekemisen sekä osallistumisen paljous.

Miksi olisi kerittävä tekemään kaikki tänään?
Miksi ei voisi mennä aijemmin nukkumaan ja herätä hieman aikaisemmin jotta aamu ei olisi kiireinen?
Miksi on siivottava ja puunattava niin että otsasuoni pullistuu, jos ei halua?
Miksi ei voisi tyytyä vähempään ja nauttia olemassaolostaan?

Voisiko unohtaa pahat sanat jotka ovat sivaltaneet?
Voisiko siirtyä entisestä elämästä nykyiseen?
Voisiko antaa menneiden olla?

Jospa tänään osaisin nauraa itselleni?
Jospa tänään näen vain hyvää ympärilläni?
Jospa tänään päätän olla stressaamatta?
Jospa tänään teen jonkun onnelliseksi?


Naurua pitää viljellä ja haleja antaa sekä saada.
Täytyy osata olla tyytyväinen siihen pieneenkin jonka on saanut valmiiksi.
Huumorin pitää antaa kukkia ja ilon pulpahdella.
Pitää osata katsoa ympärilleen ja nähdä ne hyvät asiat.
Elämää kannattaa katsella lapsen silmin, vain silloin voit nähdä värit väreinä, kuulla heinäsirkan soittavan viulua sekä tuntea pehmeän pumpulisen lumen poskilla.

Nurinkurinpäivätkin ovat ihania, elämäntäyteisiä, ne vaan pitää kääntää oikeinpäin.... ihan kuin mukkelismakkelistrikoot <3

      <3 Paljon on liikaa, enemmän on vähemmän <3

Saapastelupäivä

Oi mikä ihana kohina....jesh ulkona sataa.
Villasukat ja kumpparit jalkaan, sadetakki päälle.
Ilma on raikas ja onneksi on hanskat muuten voisi palella näppejä.
Kun vetää syvään henkeä sadesäällä tuntuu ihan kuin olisi lähempänä luontoa, hassu tunne.
Pisaroita on hauska seurailla kun tippuvat oksilta alas... osa hitaammin ja osa villinä virtana.
Maahan muodostuu puroja jotka vievät varisseita neulasia mukanaan , jättäen ne virran varrelle johon kasaantuu seinämiä. Tekee mieli tehdä pato ja katsoa kuinka ison lammikon saa aikaan.

                                                    *Nautin sadesäistä, entäs sinä?*

Läppärin lämpö

Näin  arkiviikolla kun ei ole mahdollista siitä oikeasta tulesta nauttia, pitää ottaa ilo irti syksyn pimenevistä illoista ja pötköttää vällyjen välissä läppärin lämmössä.
Ulkonakin tunnelmaan sopiva rankkasade hetkittäin kohisee ja rummuttaa ikkunapeltejä.
Kuulostaa tosi romanttiselta... heh.. raaka arki.
Mutta arjessa se piileekin se juttu, se millä jaksaa eteenpäin taapertaa.
Kullakin meistä on omat keinomme nauttia arjesta.
Se että osaa relata, laskea sen pölyrätin kädestä, istahtaa tuoliin ja vaikka lukea kirjaa (tai blogeja ;) ) on akkujen latausta.
Nykyinen elämä on niin hektistä että monilta jää ihania pieniä asioita huomaamatta kun ei osaa enää pysähtyä.

Näin läppärin lämmössä on turvallista ja mukavaa,  rentoa tuottaa tekstiä ja lukea muiden ihania blogeja.

 

* Lämpöä iltaan *

Röyh

Vuosia ja vuosia omia naperoita kasvattanut ja ihan kuin pionit (ei kuki ensimmäisenä vuonna...ei ehkä seuraavanakaan) ne tuottaa onnenpipanoita vieläkin.

Lapset ovat aina lapsia vaikka jo täysi-ikäisiä, ovat ihanan raivostuttavia otuksia jotka aiheuttavat harmaita hiuksia ja joskus pitää ihan purra kieltä ettei sano pahasti... ja kuitenkin kiukuspäissään joskus tulee laukaistua sammakoita suustaan... ei pitäisi... mutta ne vaan loikkaa. Nuorisoni on äitiään paljon tietäväisempi näissä tietokone asioissa, puhelimissa ja muissa vempaimissa, onneksi auttavat tarvittaessa. Ovat ihania ja yllättävät sydämellisyydellään juuri oikeina hetkinä.

Tänään oli semmoinen päivä kun työ venyi yli-inhimillisiin mittoihin ja väsymys turrutti sekä rystyset laahasivat maata kun mami saapui kotiin. Reppu painoi selkää, sormet jäässä (hanskat mukana mutta repussa) ja ihan loppu.

Ihana nuorimmaiseni oli laittanut ruokaa valmiiksi <3 Juuri nämä on niitä ihania pieniä onnen pipanoita millä taas jaksaa.

Nyt masu pullollaan jaksaa hiukan kirjoittaa ;)