Keveys

 Eih, ei ole laihduksesta postaus,

tai makkaroiden keventymisestä

vaan luonteesta
ja pikkuisen sivutaan politiikkaa.

Olisi hienoa jos meistä olisi luonne cv,

sellainen aito ja realistinen.

Kun hakee töitä,

etsii ystävää,

toivoo parisuhdetta

tai jotain muuta,

niin kuinka hyvä olisi olla luonne cv.

Tämä henkilö on rohkea sekä sisukas tarttumaan asioihin.
Omaa luovan uteliaisuuden ja haluaa oppia uutta.
Hän on ystävällinen ja reilu johtaja,
sekä sosiaalisesti älykäs.
Hän osaa säädellä tunteitaan
 ja harkitsee sanomisiaan,
 on rehellinen sekä myötätuntoinen.
Arvostaa hyvää huumorintajua sekä arjen kauneutta
 ja osaa olla kiitollinen pienestäkin.
Oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus ovat hänen elämänmottoja
 inhimillisessä maailmassa.
Sinnikkäästi luo toiveikkuutta
 sekä urheasti pitää huolta heikoimmista.

Tämän kaltainen luonne cv 

yhdistettynä sitten siihen ihan oikeaan työ cv.hen

olisi hyvä pohja seuraavien vaalien muutokseen.

Mitä mieltä olisit uudistuksesta

 jossa ensin ihan oikeasti haetaan kansanedustajan työtä

sekä työmeriittien, opintojen että varmistetun luonne cv.n kautta?

Vasta järkevät hakijat

 joilla on jonkinlaista pohjaa,

ilman "me, my self and i" ajattelua,

rahkeita tehdä työtä
 meidän kaikkien asioiden hoitamiseen,

 pääsisivät sitten jatkokierrokselle 

eli kansa lopuksi äänestää.

Kyllähän meistäkin jokainen hakee töitä

 ja joutuu aikamoisen myllyn läpi 

ennen kuin se mahdollinen työpaikka aukeaa.

Miksi ei myös kansanedustajat?

*Tänään kuitenkin äänestetään, eikös juu *

Kevätuloke

Työssäni, 

ulkona lasten kanssa,

kevät tulee ihan iholle.

Sen aluksi huomasi vedestä joka oli sulaa,

lumista jotka hupenivat,

auringosta joka alkoi lämmittämään 

ja hikikarpaloista pipon alla otsalla.

Mikä valtava leikkimateriaalin määrä

löytyykään kun lunta ei enää ole peittämässä.

Metsäpaikassa laulaa linnut.
Kun istuu ihan hiljaa
se sirkutus ja laulu ympäröi sinut kokonaan.
Luonnon musiikki kieputtautuu
leppoisaan auringonpaisteeseen.
Soidinmenot ovat myös naakoilla alkaneet <3

Se orastava vihreys

pullistuu silmuissa,
ja tuntuu olevan ihan lähtökuopissaan.

Jännitystä on ilmassa,

jotain ihanaa

upeaa

tapahtuu 

hetkenä minä hyvänsä.

Kuin uusi elämä vauvan syntyessä,

kuinka onnellisessa asemassa olemmekaan,

 saamme nauttia keväästä joka vuosi <3

Kyllä sydän pakahtuu lasten ilosta

ja uuden huomaamisesta.

*Säilytetään se pieni lapsi sydämessä*

DIY havukranssin uudistus

Maalla
ovi ei paistattele talvella koko päivää auringossa

ja ehkäpä juurikin siitä syystä
 jouluinen havukranssi

on edelleen hyvässä kuosissa.

Havut tallella ja kävytkin ovat saaneet olla rauhassa.

Sitten hommiin

 ja pajunpulleroita keräämään,

 jotka ovatkin jo todella pulskia kisuleita.

Muutama pikku oksa pääsiäisen tunnelmaa luomaan,

se on sitten valmis.

Ulkokranssi ei tarvitse sen enempää härpäkkeitä

ollakseen nätti.

Parin viikon päästä kranssi pääsee lopulliseen sijoituspaikkaan

eli saunaa lämmittämään.

*Leppoisaa pääsiäisen odotusta*

Kuopus valmistuu

Äitinä olen niin ylpeä,

kaikista lapsieni etapeista.

Muistan syntymien hetket kuin eilispäivän.

Kasvun ihmeet,
 uhman ja oppimisen ilon.

Olen onnellinen että saan olla äiti.

Äitinä olen kokenut paljon

niin hyvää kuin pahaakin

mutta lapset ovat aina tulleet ensin

ja tulevat aina tulemaan.

Sydän ihan pakahtuu päivänä jolloin kuopus valmistuu,

datanomiksi.

Ammatti on pohja
 jolta ponkaistaa ensin kesällä armeijan harmaisiin
 ja sitten työelämään.

Opintoja tulee mahdollisesti lisää, 

maailma on upeita mahdollisuuksia täynnä.

Toivon sinulle pienelle pojalleni josta on kasvanut suuri mies isolla <3

kaikkea hyvää elon tielle.

Olet rakas ja toivon iloa elämällesi.

*Sydän sykkyrällä ja onnea täynnä*

Turkanen!!

Oma pää on turkasen hyvä juttu.

Miltä tuntuisi jos ei ajatuksia tulisikaan?

Jos vain odottaisi 

mutta kuuluisi 

puff...

tyhjää putkahtelisi.

Aika harmittavaa,

 suorastaan tylsää, sanoisin.

Pää on kyllä joskus sietämätön

 koska tarinaa saattaa tulla ihan liian lujaa vauhtia,

 ettei ehdi mukaan,

 ei suu purkulaitteena

 tahi kynä kirjaamaan.

 Juttua voi tulla sekalaisena sotkupötkönä 

jota on todella hankala setviä.

Kuin neulottu lanka jota purkaa

 ja ei keri samalla,

hirveä nökkönen!

Koita siinä sitten nökkösestä saada selkoa

selitellä ja setviä,

oikoa ja luetteloida.

Pää tuottaa myös ajatuksia

joiden kanssa viihtyy

 todella hyvin ja pitkään

ihan yksinkin!
Virran vietävänä,
ajatusten aalloilla.
Kaikkea ei tarvitse sanoiksi pukea.
Napottaa ja nauttii vain.

Eteen tulevat ongelmat saattavat olla
 isoja vyyhtejä
tai suorastaan seiniä,
niiden purkamiseen
ja analysointiin
menee aikaa
mutta kenelläpä ei sitä pään sisällä olisi?
Rajaton ajatteluaika.

Ratkaisun hetket ovat loistavia,

salama kirkkaalta taivaalta,

ahaa elämys

ja

 tyytyväisyys.

Jos kaikki se ajatusmateriaali 

jota päivittäin päissä pyörii
maailmassa,

 niin olisipa mielenkiintoista nähdä

 kuinka paljon niistä kertyisi kirjallista painotuotetta?
Osa tietysti olisi täysin painokelvotonta
sehän on saletti
kun ihmisistä on kysymys.
Mieluusti kuitenkin painokelvottomia ajatuksia
kuin päin naamaa sutkautuksia,
ilman ajattelun hiventäkään.

Sinunkin ajatukset ovat tärkeitä ja hyviä.

Niillekin on paikka ja aika.

<3 Muista jakaa hyvät ajatukset <3

Mässytön?

Kuinkas sitten kävikään?

Osallistuin haasteeseen eli

mässyttömään maaliskuuhun.

Miten meni?

Kiitos ihan hyvin...

Kuvassa vanhimmaisen synttärikakusta palanen

 joka oli hyvää, 

vaikka itse sanonkin 

(kiva kehua omaa napaa).

Saldo herkuissa oli

 kaksi pussia taateleita joista toinen lakritsajauhotettuja.

Minun kategoriassa loistava tulos koska taatelit on mun herkku!

Suolapähkinöitä meni kaksi pussia...ei siis säkkiä.

Isän synttärikahveella söin kyllä puolikkaan munkkipossun (anteeksi Possu) ja palan viineriä.

Kourallinen lakuja

 taisi myös kippaantua nieluun jossain vaiheessa.

*Ja se siitä*

Oletko Redi eksymään?

Olihan se sitten pakko käydä.

Redissä meinaan.

Työpäivän päälle viime maanantaina tyttären kanssa.

Ajattelin että on varmasti ruuhkaa...

mutta katinkontit,
 ihmisiä oli todella vähän.

Ihan kuin olisi ollut joku joulu- tai juhannuspäivä.

Myyjiä hiihteli hissukseen siellä täällä
asetellen siistejä pinoja vieläkin suoremmaksi,
hiljainen tempo tarttui omiinkin askeliin.
Askeleita kyllä tuli
ihan riittämiin.
Paikka on monikerroksinen,
sokkeloinen,
huonosti opastettu liikkeet.
Leveät oli kyllä kaartuvat käytävät
ja "industrial" tyylisiä (lentäviä lautasia) lamppuja koristamassa kattoa.

Siistiä oli ja paljon liikkeitä
....
mutta myös tyhjiä paikkoja,
tunnelma oli aika kolkko.
Loppuunmyyntikin sattui eteen,
oliskohan nyt käynyt ihan floppi
tämän konseptin kanssa?

Helsingissä kyllä riittää ostospaikkoja
 ja ei niihin kaikkiin millään voi riittää väkeä ostoksille.

Vaikka uudistetuista muumeista en kovasti pidäkkään niin kyllä oli pakko mennä hiplaamaan uudistetut vuodenaika muumilakanat.
Myyjällä taisi olla hiukan tylsää
 kun jaksoi jutella
vaikka ilmaisimme heti selvästi ettemme osta mitään, vain ihaillaan.

Tämän kaupan diskoteekilookki puri kyllä minuun -70 luvun lapseen ;)
Ei nyt ehkä vaatevalikoimalta mutta nuo blingit.

Tämä oli ostosreissun pääkohde jossa vietinkin sovituskopin ulkopuolella tovin.
Edullista ja kyllä oli printtiä sekä malleja moneen makuun New Yorkerissa.

Hävikkiruokakauppa oli mielenkiintoinen
 ja sinne täytyy kyllä mennä uudemman kerran
 hiukan aikaisemmin päivällä,
 nyt hyllyissä oli lähinnä näkkileipää,
 säilykevalkosipulia ja kurkkuja.

Täältä piti sitten suunnistaa uloskin..käytävää eteenpäin, eiku tonne.
Toiseen kerrokseen, ahaa tuolla joku metromerkki.
Metromerkkejä oli tietysti kahteen suuntaan ja piti pujahtaa oikeaan hissiin jotta pääsi oikeaan kerrokseen, jotta pääsi ovista ja laiturille.
Ok!
Ehkä tästä nyt ei tule kantismesta,
vaikka tuolla hävikkiruokakaupassa vois joskus toiste käydäkkin.

*Rehdisti Redissä melkein eksyttiin,
metrolle oikealle onneksi päädyttiin.*