ilo

Hidas aamu kahvin kera joten lueskelin enemmänkin blogeja ja jotenkin tuli sellainen tunne että "juu tuon minä tiedän" ...eli se kupliva ilo, lapsuuden ilo. Olen siitä onnekas että se pieni tyttö minun sisältä ei koskaan ole kadonnut kokonaan ja toivon että ei katoakkaan. Toki elämä on heitellyt ja välillä on ollut pidempiäkin jaksoja jotka ovat olleet mustaakin mustempia... silloin sitä pientä tyttöä ei ole näkynyt.
Tänä kesänä olen juossut lasteni kanssa asfaltilla ja hiekkatiellä avojaloin ihan keskellä kaupunkia....
Olen käynyt ruokakaupassa vihreät keijusarvet päässä.....
Olen nauranut isäni kanssa ihan vedet silmissä....
Olen istunut keskellä peltoa ja kuunnellut kun vilja kasvaa....
Olen pelleillyt vaatekaupassa tyttäreni kanssa....
Olen poikani kanssa tehnyt kävelyretkiä joilla harjoittelemme hullunkurisia kävelytyylejä....
Olen edelleen rakastunut mieheeni kuin koulutyttö....

Kaikista elämän mutkista huolimatta tämä elo täällä on niin arvokasta että toivoisin jokaiselle sitä lapsuuden iloa... se auttaa pilvisenäkin päivänä.

 

*onnea on omat munat ;) *