keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Ajankäyttötäyttö

     Monen meidän
elämän arjen sujuvuuteen liittyy olennaisena osana
 kalenteri.
Meillä on käytössä Gregoriaaninen kalenteri
(mieleen tulee kirkkomusiikki).
 Jos kalenterin historiaa haluaa lähemmin tutkia voi näpytellä
internetin ihmeelliseen maailmaan
 vaikka Juliaaninen kalenteri
 niin pääset uppoutumaan ajankäytössä taaksepäin,
mielenkiintoista!
Caesarin aikana saattoivat liittää uusia karkauskuukausia kalenteriin
 saadakseen lisää hallitusaikaa, näppärää ;)

Kalenterihan voi olla paperinen
ehkäpä kovakantinenkin.
  -70 luvulla oli teinareita, niitä  sellaisia pieniä pläriä
 (jos nyt joku sattuu muistamaan).
Kalentereita on myös seinäversioina
ihania kuvia pullollaan
moneen makuun sopivia
 joskus myös laskutaskuja
 sisältäviä.
 Ahkerat käyttävät myös liitutaulumaalilla maalattuja viikkokalentereita
 koko perheen menojen kirjaamiseen.
Äärettömän kätevää nostaa näkösälle kaikkien menot.
Meillä nykyään toimii post`it laput vessan peilissä,
ainoa paikka missä opiskelijan plantut nostavat aamuisin katseensa,
silmät auki!!
Toinen toimivaksi osoittautunut paikka on kahvinkeitin,
 kas kummaa!

Mikä onkaan kalenterien syvin olemus?
No tietysti se että muistaa...
työajat
synttärit
nimpparit
säätilat
liputuspäivät
juhlapäivät
kellonsiirrot
kulttuuririennot
harrastukset
laskujen maksupäivät
lääkäriajat
juhlat
vuosipäivät
ruokaostokset
konsertit
tapaamiset
työt
siivouspäivät
kirjaston kirjojen palautukset
lomat
siementen istutukset
haettavat postit
lähettävät postit
alet....
Eli kun syvemmin miettii niin
monikohan noistakin asioista on ajantäyttöä ei ajankäyttöä?
Tekemisien muistaminen on tietenkin tärkeää
 ja se että ne ovat kirjattu johonkin,
 pitäisi vähentää stressiä.
Onkohan näin?
Nykyaikana tuntuu että kalenteri täyttyy ihan tyhjänpäiväisyyksistä,
 asioista
 joita ei nyt ihan aikuisten oikeesti tarvitsisi itselleen kalenterin avulla muistuttaa.
Kalenterin apu ajanhallinnassa.
Juu, sehän taitaa olla juurikin se jippo
 että osattaisiin jäsentää viikot niin
 että sopivasti jäisi myös vapaata aikaa perhe-elämälle, ihmissuhteille sekä ystäville.
Sen ajan saaminen ja käyttö on tärkeää
sekä stressiä poistavaa.



Monella kalenteri on muuttanut nykyaikaan ja puhelimeen.
On kaikenlaisia
sovellutuksia
äpsejä
muistutuksia
ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan
(dinosaurus ei ole ollut tässä kehityksessä mukana tai koittaa olla olematta...hih).

Mitä tarkoitan sitten sanalla ajankäyttötäyttö?
Kun vuoden alusta kalenteri kiiltelee valkeilla tyhjillä sivuillaan
 niin sinne on saatava kirjoittaa.
Päivät täyttyvät kuin itsestään
kun siirtää vanhasta kalenterista uuteen kaikki tärkeät päivät
ja sitten se alkaa...

Mihin kummaan tämä kaikki aika menee kun ei ehdi sitä, tätä ja tota?
Miten kummassa vuodet menee ohi kuin tuulenpuuska
 ja rauha ei saavu edes jouluna.



Kun kalenteriin täyttää liikaa
niin ei aikaa jää sille
 jota ei tarvitse kalenteriin täyttää
elo oloon.



*Hyvää tätä elonpäivää*

10 kommenttia:

  1. Kalenteri!

    MÄ haluaisim olla paperikalenteri-ihminen, mutta en ole. Teinikalenterit muistan hyvin - silloin vielä olin. Nyt meillä on seinäkalenteri, jossa on jokaiselle perheenjäsenelle oma sarake. Siitä sitten siirrän keittiössö roikkuvaan liitutaulupäiväkalenteriin tulevan viikon tapahtumat edellisenä sunnuntaina.

    Kuopus tykkää, kun tietää mitä on tulossa. Myös ruokalista on toisella (lehmän muotoisella) liitutaululla...

    Niin, ja mulla piippaa puhelin sitten muistukseksi tärkeistä jutuista, töissä on oma työkalenteri (paperinen) ja sitten vielä koko kirjaston yhteinen. Olen monen kalenterin loukussa!

    Mukavaa päivää Onneli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut et ole dino niinkuin minä...koukussa paperikalenteriin :) Mukavaa torstaita ja kohtahan se viikonvaihdekkin sieltä tupsuttelee :)

      Poista
  2. Kalentereja tunkee ylensä vuodenvaihteessa aina joka tuutista. Possu saattaa laittaa seinälleen jonkun nätin. Muut häviää jonnekin. Muistettavat Possu kirjaa kännykän kalenteriin. Tuohon seinällä olevaan ihan vain tärkeimmät, kuten vaikka auton huolto.

    Mutta lasketteko aikaa yleensä sillä, monesko viikko? Possu ei oo ikinä ollut kärryillä siitä monesko viikko, eihän sitä lue yleensä kalenterissakaan. Ainakaan kaikissa. Pitäis alkaa ihan yksitellen vuoden alusta laskemaan, että tossa on viikko 1, tossa 2... Äärimmäisen hankalaa. Puhumattakaan siitä, onko parillinen vai pariton viikko! Possu ei voi käsittää, miten jotkut voi ilmaista asian niin kamalan hankalasti, kuten että "Possukerho kokoontuu parillisina viikkoina maanantaisin ja parittomina viikkoina torstaisin klo.." Vähemmästäkin menee sekaisin!

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä Possu...kummastelen näitä viikkonumeroiden käyttöä, en minä vaan pysty niitä muistamaan missä mennään (aina tarvitsee tarkistaa). Hyvä kun pysyy kärryillä viikonpäivissä ;)

    VastaaPoista
  4. Hienosti kirjoitettu. Ahdistus on täysi kalenteri, siellä pitää olla happirakoja. Ehkä vielä alle 10-vuotta sitten täytin aina kalenterit ja silloin vielä muistin kaikki menot ym. Nyt kalenteri on kännykässä, enkä muista mitään. Koko ajan tulee tarkistaa, että oliko menoja vai ei.

    Kivaa viikon jatkoa Onneli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Paperisessa kalenterissa on puolensa :) mukavaa naistenpäivää Tiia :)

      Poista
  5. Minulla roikkuu seinällä kaksi kalenteria. Toisessa on iso kuva Koirapojasta, toisessa ns. keittiökalenterissa kolme pientä kuvaa Koirapojasta. Molemmat kalenterit on keittiön seinällä. Molemmat tilaan Ifolorilta vuoden lopussa. Näitä on nyt kertynyt. Molemmissa on myös ne viikkonumerot ja nimipäivät. Isossa myös tärkeät tasaukset ja seisaukset sekä joutavat laskiaiset, naistenpäivät, joulut ja muut merkkipäivät, kellojen siirrot ja ties mitä. Keittiökalenteriin siirrän vuoden alussa ystävien, tuttavien, koirien ja muiden syntymäpäivät. Yritän samalla muistaa lisätä ikään yhden vuoden, jotta tietäisin, mitä kukin täyttää.
    Kurssit, jumpat, tapaamiset, lääkärit sun muut onkin sitten kännyssä.
    Että kalenterit rulaa.
    Eihän sitä kuitenkaan ole pakko olla kalenterin orja. Tuntuu itsenäiseltä, kun ei menekään kurssille tai jumppaan vaikka kalenterissa niin lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu tuo viimeinen lauseesi, niinhän se taitaa olla :)

      Poista
  6. Haluaisin olla paperikalenteri-ihminen. Semmoinen, jolla olisi joku ihana (pöllö)kalenterikirja, ja sinne kirjoittaisin kaikki menot ja sovitut tapaamiset ja syntymäpäivät.
    Tapaamiset siksi, että jos pitää varata lääkäriaika tms. en varaa niitä päällekkäin ja kun sitä tekee puhelimessa on vaikea tarkistaa, oliko lääkärin tai hoitajan ehdottamalle ajalle jo sovittu joku muu lääkäri. Muista asioista voi usein joustaa, vaikka ei olekaan kiva sanoa kaverille kolmatta kertaa,"en mä voikaan tulla, kun mulla on hammaslääkäri". Tai perua hammaslääkäriä jonkun työpalaverin takia (no mulla ei ole sitä ongelmaa mutta anyway) kun uusi aika on sitten taas kolmen kuukauden päästä....
    On mulla se pöllöpaperikalenteri nytkin, mutta mä en muista käyttää sitä. Olen niin puhelimen orja, että kaikki tapaamiset on puhelimen kalenterissa. Ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää etsiä itselle semmoinen iiiihana pöllökalenteri johon et voi olla kirjaamatta asioita, jota et voi olla selaamatta <3 Kyllä sitä ihminen voi muuttua, ihan varmasti voi, voihan?

      Poista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)