Uusi
vai sittenkin ihan tuttu juttu?
Varhaiskasvatus on Suomessa parhaimmillaan
maailman parasta.
Sen tulisi olla kaikkialla Suomessa
samankaltaista,
lapsilla samanlaiset oppimisen mahdollisuudet.
Ilmiöoppiminen on tänä vuonna Helsingissä
se juttu,
no ainakin yksi niistä jutuista ;)
no ainakin yksi niistä jutuista ;)
Mutta onko ilmiöoppiminen sitten jotain uutta
ja ihmeellistä?
ja ihmeellistä?
Eipä ole,
sanana ehkäpä
mutta sisällöltään ei.
Ilmiö on aistein havaittavaa ja
Ilmiö on aistein havaittavaa ja
ihminen on aina oppinut oikeasta ympäristöstään.
Otetaan esimerkkinä matematiikka,
sitähän on kaikkialla.
Lukuja, numeroita ja muotoja.
Kaikkea voi laskea,
ulkona puita,
ohikiitäviä autoja,
oravan suuhun hupenevia pähkinöitä
tai kaverin hammasvarastoa.
Paljonko voi vaahtoa olla meressä
ja kuinka nopeasti se liikkuu.
Sosiaalisia taitoja opitaan juurikin seuraamalla muita,
kuuntelemalla ja matkimalla.
Miltä tuntuu kun toinen kehuu,
miten ilmeet vaikuttavat
ja kuinka kosketus voi rauhoittaa.
Autiolla saarella lähinnä opit itsestäsi
(kuva on Suokista jossa siis todellakin asuu ihmisiä,
sattui vain hetki kun turisteja ei näkynyt)!
Voit havainnoida luontoa,
säiden vaihtumista ja niiden symbioosia.
Onko sinulle tuttu ilmiöoppinen sanana?
Mitä mieltä olet aisteilla oppimisesta?
*Näe, kuule, tunne, haista ja maista tänään ympäristöäsi*
ohikiitäviä autoja,
oravan suuhun hupenevia pähkinöitä
tai kaverin hammasvarastoa.
Paljonko voi vaahtoa olla meressä
ja kuinka nopeasti se liikkuu.
Sosiaalisia taitoja opitaan juurikin seuraamalla muita,
kuuntelemalla ja matkimalla.
Miltä tuntuu kun toinen kehuu,
miten ilmeet vaikuttavat
ja kuinka kosketus voi rauhoittaa.
Autiolla saarella lähinnä opit itsestäsi
(kuva on Suokista jossa siis todellakin asuu ihmisiä,
sattui vain hetki kun turisteja ei näkynyt)!
Voit havainnoida luontoa,
säiden vaihtumista ja niiden symbioosia.
Onko sinulle tuttu ilmiöoppinen sanana?
Mitä mieltä olet aisteilla oppimisesta?
*Näe, kuule, tunne, haista ja maista tänään ympäristöäsi*
Sanana ilmiöoppiminen on vieras. Mutta aistein oppiminen on tuttua. Jopa niin tuttua, ettei sitä tule edes oppimisena ajatrltua!
VastaaPoistaSiinäpä se, niin tuttua ettei oppimisena ajatte. Elämän mittainen koulu <3
PoistaSiis ajattele ;) iski taasen painovirhepaholainen!
PoistaOi voi, tästä voisi kirjoittaa pitkät pätkät... Vanha juttu, uusi nimi. Väitän, että juuri varhaiskasvatuksessa ja alkuopetuksessa tätä harrastettu ja tehty iät ja ajat. Sitten sille tuli uusi hieno nimi ja siitä tuli legitiimiä ja hienoa ja hyväksyttävää.
VastaaPoistaKuopuksella oli ala-asteella opettaja, joka oli tässä aivan mestari, ja olen hänelle niiiiin kiitollinen kaikesta siitä mitä teki, millaisia valmiuksia antoi jne.
Yläasteella tämä vielä vähän hakee muotoaan (koska aineenopettajat ja heidän oma aineensa, joka on aina se tärkein ja paras - anteeksi kärjistys) mutta se tulee ja saa tulla ja sen pitää tulla, jotta asiayhteyksiä voisi oppia ja ymmärtää.
Tästä voisi kirjoittaa pitkästi mutta mä päätin vaan rivin sitten rustata ;-)
Hyvät väitökset jotka pitää paikkansa. Näissä uusissa nimissä vain on se hassu juttu että sitten pidetään kammona koulutuksia aiheesta kuin olisi jotain maata mullistavaa, eipäs olekkaan ;) Ajattelu pitää vain kääntää niin että kaikkea mitä on ympärillä, siitä voi oppia ja tässä se aikuisen rooli juurikin on... miten saa lapsen huomaamaan, ymmärtämään,oppimaan uutta. Ihana kuulla kuopuksen hyvästä kokemuksesta <3
PoistaMeillä oli tänään hyvä keskustelu sekä tupakanpoltosta (seiskaluokkalaiset kokeilee...) että nimittelystä nimillä, joita ei ihan hahmota. Lopuksi lapsi halasi minua ja tuntui, että taas oli sellainen äitiyden tähtihetki. Ihan arjen lomassa, aamusta, tuosta vaan.
PoistaNautitaan hetkistä, lapsista, omista ja vieraista ♥
Nimittely on ihan piinallista, eri juttu on oikeasti hyvää tarkoittavat lempinimet <3 Äitiyden tähtihetket on ihan parasta, niitä tulee just silloin kun et aavistakkaan <3
Poista