lauantai 11. huhtikuuta 2020

Koukuttavaa

Mistä kaukaa juontaa näpertelyn vimma,
kutimien kilkuttelu
ja koukulla silmuilu.
Onko se sisäsyntyistä,
vai opittua?
Varhaisesta lapsuudesta on jo muistikuvia
olohuoneen nojatuolin päälle
kertyneestä parsittavien kasasta
josta äiti korjasi osan
ja mummi kun tuli kylään,
hän korjasi loput.
"Paikka paikan päällä,
markka markan päällä".
Onko tuttu sanonta?

Äiti opetti virkaamaan,
neulomaan,
ristipistot
ja parsintyöt,
jo ennen kun menin kouluun.
Ala-asteen käsityöopettaja
oli kauhea.
Ilkeä, kiivas,
tulistui milloin mistäkin
mm. koitti heittää puukengällä
luokkatoveria,
osumatta onneksi.
En tykännyt koulussa tehdä oikein mitään,
kotona mielummin.
Villapaitoja neuloin ylä-asteen välitunneilla,
kun sattui olemaan luokalla muitakin innokkaita.
Varhaisaikuisuuden huumassa oli tauko
 ja sitten omien lasten ilmaannuttua
jatkui ompelu ja neuloosi.
Joku niissä langoissa vaan vie,
lankakaupassa on ihanaa sekä samalla kamalaa,
tekisi mieli ostaa kaikki
mutta järki sanoo ettei kannata.

Valitse nyt sitten siitä ne mitä oikeasti tarvitset.
Välistä tulee neulottua ihan perus sukkaa
vaikka voisi tehdä jotain vaikeampaakin,
mutta se neulomisen vimma ei anna aikaa,
sen on saatava neuloa nopeaa ja helppoa.
Onko jollain muulla sama ongelma ;)

Aurinkoista pääsiäisviikonloppua,
pysytään terveinä <3


*Pehmoisia mietteitä lankalauantaille*

24 kommenttia:

  1. Sisäsyntyistä, ehkä?
    Päätellen siitä, että sisareni on imenyt samat lapsuuden opit ja mallit, eikä osaa irronnutta nappia ommella. Ihailee kyllä muiden tekosia, mutta omaa kiinnostusta tekemiseen ei ole vähäisimmässäkään määrin... Joulukorttitalkoisiin osallistuu glögiä keittelemällä, mikä on kyllä oikein mukavaa! :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä? Minunkaan siskot eivät kyllä kässäile vaikka ihan samojen seinien sisällä lapsuutensa kasvaneet ;) Tuo talkoohenki on kyllä kiva, glögin keittäjällä on suuri rooli että muut jaksavat askarrella <3

      Poista
  2. Minulle kädentaito äidinmaidon matkassa ,vaikka nyt ei enää aprillipäivä olekkaan...kerron "en ikikuuna päivänä ole "äidinmaitoa saanut tippaakaan",elikkä opittu,sisäinen näpräämisen tarve.
    ja tuo "markka-markan päälle"-metodi!:)))
    Oho onpas ollu kiivas ope???
    Mikä siinä olikin että koulun käsityötunnit ovat NIIIIIN MONELLE,,,-EI KIVA MUISTO!Minä olenkin sanonut niitä "pakkotunneiksi"-omaa luovuutta ei hyväksytty,opella hegemoonia,taito ja tieto!!!!
    Ihanan hempeän värinen neule? jaminulle kahvimaistuis erityisen hyvälle,tuon sisäkuvan ansiosta;))))
    Oikein mukavaa lankalauantaita ja sitä sukkasunnuntaita!:)Sinulle Onneli Winter!
    Pysytään Terveinä!

    VastaaPoista
  3. Kiva että "markka markan päälle" on vielä muistissa, ei ihan kovin monelle enää nykyeuro aikana. Juu oli kiivas ope, mustilla hiuksilla kuorrutettu ja muistan luokkakaverin kanssa miettineen että olisiko noita. Mutta eiväthän noidat välttämättä ilkeitä ole ;) Mohairhuivi tuo vaaleanpunainen, juuri valmistui itselle 50v. lahjaksi..hiukan ennakkoon ;) Muki on pip studion mukeja. Tyttäreni ja siskoni ovat niitä minulle ostaneet ja rakastan niitä kyllä hirmuisesti <3 Terveyttä ja hyvää pääsiäisviikonloppua <3

    VastaaPoista
  4. Kyllä se askartelu ja näpertely täytyy jotenkin geeneissä mennä....
    Minulla ei langat pysy sormissa, mutta kaikenlainen muu materiaali kyllä! =D
    Herttaista pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näpertelygeeni kuulostaa aivan ihanalta <3 Iloa pääsiäiseen :)

      Poista
  5. Vasta vanhoilla päivilläni olen innostunut virkaamaan, mikä on tosin hyvin kausiluonteista. Lapsena käsityöt eivät sujuneet yhtään, vaikka äitini on niissä taitava. Mukavaa lankalauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elävästi muistan minun ensimmäisen virkkauskokeiluni, aika mytty oli. Äiti ei antanut periksi vaan jaksoi opettaa <3 Aurinkoa pääsiäiseen!

      Poista
  6. Huh, hurja opettaja! Mitenhän olisi käynyt, jos olisi osunut puukengällä??
    Possukin muistaa käsityötunnit aika painajaisina. Lähinnä ompelukonetyöt! En ikinä oppinu laittamaan lankoja oikein koneeseen. Sitten se teki sykkyrää. Tai neula katkesi. Ope ei heittänyt millään, mutta totesi, että vika on koneen ja tuolin välissä. En muista, että olisi silti tullut kädestä pitäen näyttämäänkään, miten ne langat kuuluu. Siihen aikaan oli muotia olla omatoiminen. Mutta jos ei osaa, niin eiks ope oo sitä varten, että opettaa heikompia?? Ois pitäny vaikka kässän tukiopetusta, jos varsinaista tuntia ei voinu moiseen tuhlata. Possu oppi ainakin lahjakkaasti pysymään mahollisimman kaukana ompelukoneista, ja jätti kyllä jäsityön heti, kun se tuli valinnaisaineeksi. "Jäsityön", onkin paljon kuvaavampi nimi, niin jätän korjaamatta!!

    Parsimista tehtiin kyllä Possulassakin. Possu korjaa edelleen kaikki pikkuhousut ja sukatkin, niin kauan kuin ne kasassa vielä pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, osui sillä kertaa luokan takaseinään, mutta olisiko joutunut jättämään opetustyön...enpäs tiedäkkään?! Kansankynttilöillä oli aika auktoriteetti ennen muinoin. Koulun koneella piti ajaa kortti ja siihen sai opastuksen, sitten oli omillaan. Jäsityö ;) aika hyvä nimitys. Parsimisella saa pidennettyä monen vaatteen eloa <3

      Poista
  7. Minulle neulominen auttaa keskittymään. Ja kauniit langat nostavat mielialaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniit langat nimenomaan nostavat mielialaa, hip hei ja vyyhdit tänne <3

      Poista
  8. Jotain höttöisen ihanaa tulossa. Pidän simppelistä, vaikka tykkään värikkäästä. Itse tehden saa mitä haluaa, eikä täydy tyytyä siihen mitä on.
    Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höttöinen mohairhuivi tuli, ihan itelle ;) Se on totta että itse tekemällä saa just semmoista mitä haaveissa on....tietty ei niistä aina tule sitä mitä pitää :D Väriä pääsiäiseen <<3

      Poista
  9. En neulo vaikka mummin kutimet kilkattivat aina, liian kärsimätön. Tuota sun mukia himoitsin Stockmannilla, ihana mansikkamuki <3

    Sydämellistä pääsiäistä Onneli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on muitakin tapoja ilmaista itseään, vaikkapa leipomalla ;) Noi pipit on kyllä herkullisen ihanan värisiä ja kuviollisia <3 Aurinkoa pääsiäiseen Tiia <3

      Poista
  10. Minäkin neuloin ekan villapaidan ehkä kolmannella luokalla kansakoulussa ja siitä se alkoi. Lankahyllyjä on toisinaan vaikea ohittaa, kun ne vaan kutsuu. Mukavaa pääsiäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lankahyllyjen keskellä voi vierähtää tovi kun katselee värejä, mittailee vahvuuksia, ihmettelee kimalteita, tunnustelee pehmeyksiä ;) Iloista pääsiäistä <3

      Poista
  11. Itselle on kiva tapa "nollautua" kun kaivaa askarteluvälineet esiin ja alkaa tekemään jotain:) Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Askartelu vie ajatukset muille teille, kimalteleville ;) Iloista pääsiäistä <3

      Poista
  12. En kudo yhtään. Ikinä. Joskus teininä vielä yritin, mutta edes niitä tumppuja en saanut yläasteella valmiiksi. Äiti on aivan mahtava neulomaan. Todella taitava. Itse sen sijaan ompelen, tai ompelin. Se on myös ensimmäinen ammattini, mutta ei suinkaan viimeinen. Ompelu oli vain omaksi iloksi ja lasten ollessa vielä pieniä - säästöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jokaisella on vahvuutemme, on se sitten käsityöt, kirjoittaminen, piirtäminen, puutarhanhoito, siivous tai vaikka organisointikyky <3 Äiti se meilläkin oli kässäkuningatar mutta yritän mahtua isoihin saappaisiin ;)

      Poista
  13. Lapsuudesta muisan miäkii käsityöharrastuksen jo lähteneen käyntiin. Äiti ja mummo opetti. Muistan tehneeni jotain leveää neuletta pitkillä puikoilla ja kerran sanoin äitille, että minusta tänne toiseen suuntaan neulominen on paljon vaikeampaa! Siinä vaiheessa äiti tajusi, että en ollu kääntäny työtä ollenkaan, vaan neuloin aina vasemmalla kädellä takasin päin ;D
    Koulussa oli minustakin vähän nihkeää. Aina piti tehä jonkun tarkan ohjeen mukaan ja tuntu että joku vahtii tekemisiä. Siitä tuli tunne, että ei osaa tehä mitään ja koko ajan pitää varmistaa, että menee varmasti oikein. Kotona toistin samanlaisiakin juttuja ja oli ihanaa, kun sai vaan tehä, meni syteen tai saveen.
    Minusta on ihana tehä nyt kirjoneulesukkia. Villapaitoja tuli aikanaan tehtyä tosi paljon, mutta niitä ei enää kukaan käytä! En edes minä ite. Tuntuu ihan turhalta tehä, kun ei oo tarvetta. Eihän niillä kaikilla sukillakaan oo, joita teen, mutta kyllä ne aina jossain vaiheessa jonkun jalkaan löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyttö se sanelee minullakin mitä teen, aika vähälle jäänyt ns.koristetyöt. Kirjoneulesukkia haluaisin itse myös tehdä, olen niin hätähoppunen että pitäis saada valmiiks nopeasti ;) Onneksi koulumuistot eivät sinullakaan ole vienyt innostusta tekemiseen <3

      Poista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)