lauantai 8. elokuuta 2020

Hoidan alta pois!

Sponsoroitu blogipostaus *Sortterin kanssa



Jos jotain hyvää voi läheisen kuolemasta tulla
niin sanoisin sen olevan järjestelyn pakko.
Ihmisen kuolemaan liittyy niin hirvittävästi isoja ja pieniä asioita,
joita täytyy surun keskellä hoitaa.

Onneksi isän kanssa oli jo aiemmin sovittu mm.
minkälaisen hautaamisen ja hautaustilaisuuden hän haluaa.
Meillä on avoimesti puhuttu kuolemasta
 koska se nyt vaan on osa tätä ihmisen elämää.

Surun keskellä on todella hankala miettiä virsiä,
 urkusooloja, arkkua ja kukkia,
 mitä toinen olisi halunnut.
Pieni vinkki; säästää kuluissa kun asioita on valmiiksi mietitty 
eikä jätä kaikkea hautaustoimistolle tehtäväksi.
Silti kommelluksilta ja pieniltä mielipahoilta, 
emme mekään siskokset säästyneet
tässä rankassa ajassa
mutta olemme taas piirun viisaampia.

Uskomaton on asioiden määrä mitä pitää hoitaa;
vuokrasopimuksen-, sähkösopimuksen-, puhelinsopimuksen-, erilaisten alennuskorttien-,
 vakuutusten- ja jäsenyyksien purku.
 Lehtitilausten lopetus,
sometilien mitätöinti (jos niitä on), sukulaisille ja ystäville suru-uutisen ilmoittaminen.
Loppujen lopuksi se lähin omainen on veroviranomainen,
hengissä pitää olla niin pankkitilit kuin lappukavalkadi
vielä vuosi kuoleman jälkeenkin,
ja yrittäjillä vielä pidempään.

Hautajaisten jälkeen laadin itselleni jo pohjan hautajaistestamenttiin,
jonka siirrän seuraavaksi nettiin talteen.
Olen myös tehnyt pientä vihkosta lapsiani helpottaakseni
mm. osoitteet sekä seurakunnat missä milloinkin olen luurannut, helpompi heidän sitten hakea
niitä virkatodistuksia/sukuselvitystystä perunkirjoitusta varten.
Vanhoista sukutavaroista teen listaa mikä on mistäkin,
ihan vain varmuudeksi.

Oletko tullut ajatelleeksi myös kuluja?
Elämässä voi hyvin säästää rahaa, voi ottaa lainaa tarvittaessa
mutta kun kuolema yllättää
niin laskujen pino vain kohoaa.
Viimeiset sairaskulut, arkkuvaatteet, arkku, kukat, siunaustilaisuus,
 muistotilaisuus ja puhumattakaan Helsingin Sanomien kuolinilmoituksen hintaa
 joka on ihan hiuksia nostattava.
Pieni vinkki; helppo tehdä itse netissä ja säästät tässäkin muutaman pennosen.

Vainajan siirtokulut säilytyksestä siunaustilaisuuteen, 
siirto hautaan tai siirto vielä tuhkaukseen jos kyse uurnan laskusta.
Asumiskulut niin kauan kunnes asunto tyhjennetty, tavaroiden muuttokulut.
Tähän päälle siis suremaan jääneille omat kulut,
 ellei satu omistamaan jo mustaa vaatetusta.
Hautavihkot ja mahdolliset kuvauskustannukset, 
COVID-19 on moniin hautajaisiin tuonut mukaan striimauksen.

Perunkirjoitukseen tarvittavien papereiden tilaus ja nehän maksaa kaikki.
Pieni vinkki; tilaa heti virkatodistus/sukuselvitys, seurakunnilla on pitkät jonot ja perunkirjoitus pitää tehdä kolmen kuukauden sisään kuolemasta.

Kaikki kuolemaan liittyvät kulut tietenkin ensin maksetaan vainajan tililtä
(näidenkin hoitoon tarvitaan luvat koska tilit sulkeutuvat ihmisen kuollessa),
sitten vasta velkojat ja lopuksi perijät.
 Mutta jos käykin niin että vainaja on varaton?
Vainajan kotikunta tulee avuksi jos omaiset eivät halua maksaa tai heitä ei ole,
kukaan ei jää hautaamatta.

Kyllä olen pohtinut niin kaapeissa olevien selvittämättömien tavaroiden määrää,
paikoilleen laittamattomia valokuvia,
elämisen jokapäiväisiä maksuja
 ja tililtä meneviä kuluja.

Parasta kun hoitaa joka päivä asiat siihen malliin 
että voi hyvillä mielin käydä iltaisin nukkumaan,
vaikka ne olisivatkin viimeiset unet.
Nyt jos joku ajattelee että makaaberia ja pirujen maalausta seinille
niin kyllä ja ei,
 järki nyt vaan puhuu.
Niputa myös velkasi
 ja käytä vaikka *Suomalaista Sortteria .
Sortter tarjoaa nopeaa
 kilpailutus- ja vertailupalvelua
ja se on hakijalle maksuton palvelu,
mikä on tänä päivänä hieno asia.
Pesän järjestelijöille on helpompaa 
kun velkojia ei ole ole joka suunnalla.

Hoida valokuva-albumit ajantasalle
ja vaatekaapin perällä lojuvat vaatteet kierrätykseen.
Hoida paperit järjestykseen,
kirjoita ylös tahtosi
ja kerro se myös läheisille.
Siivoa kaappisi,
tee asioita tänään älä jätä huomiselle,
toteuta unelmiasi,
elä.



Kommentoi ja lisää vinkkejä, autetaan heitä jotka tähän tulevaisuudessa joutuvat.

21 kommenttia:

  1. Osanotto suruusi ja voimahalaus setvimiseen❣️

    VastaaPoista
  2. Paras kirjoitus aikoihin. Kiitos tästä. Osanottoni suruunne 🖤 Uskomaton työtaakka muun taakan lisäksi. Kyllä puhut asiaa kun kehoitat tekemään asioita jo etukäteen. Levollista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Työtaakka on ihan älytön, sitä ei osannut kuvitellakkaan ennen kuin eteen läpsähti. Aurinkoa ja iloa sinne myös!

      Poista
  3. Sanoisin, että kuolinsiivous on lahja jälkipolville ja kuolemaan varautuminen (juuri mainitsemillasi seikoila) on pikemminkin elämään varautumista; voi tosiaan keskittyä elämiseen.

    Olen tehnyt aina välillä isoa karsintaa muistoja ym. tilpehööriä kohtaan. Henkivakuutus on ihan selviö ja "arkkurahaakin" tilillä. Tosin olen pohtinut kroppani testamenttaamista opetuskäyttöön, jolloin käsittääkseni hautajaiskuluja ei tule omaisille. Tuo poissulkee elinluovutuksen, eli en ole vielä asiaa lopullisesti ratkaissut.

    Paljon vaatii aikaa, voimia, paperitöitä ja rahaa, kun ihminen kuolee. Käsittämättömän paljon.

    Woimia! 💕

    VastaaPoista
  4. Kiitos <3 Tuota opetuskäyttöä en ole tullut ajatelleeksi mutta elinluovuttaja olen, se on ihan selviö. Niin moni on avun siitä saanut ja niin moni siitä avun saisi jos vain olisi enemmän tehty elinluovutus testamentteja.

    VastaaPoista
  5. Osanotto suruusi ❤️ Paljon on asioita joita pitää hoitaa myös kuoleman jälkeen 🥺Jaksamista sinulle 😍

    VastaaPoista
  6. Lainojen korkoja on todella hyvä vertailla.

    Tuttua tekstiä kaikki, tosin tässä omassa tapauksessa hommia teki pääasiassa mummin lapset, mutta kyllä siinä savottaa riitti kaikille ja työ ja asunnon purkaminen, paperisota on loputon. Olet kyllä niin oikeassa siinä, että pitää ei pitäisi, vaan pitää tehdä selkeät sävelet lapsia varten ja puolisoakin, koska koskaan ei tiedä milloin on se jokaisen viimeinen päivän.

    Voimia Onneli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Nelina kirjoittikin siitä kuolinsiivouksesta ja toki sitä on tehnyt, nyt vain konkreettisesti tuli huomattua miten kaukana sitä onkaan siitä järjestyksestä jonka itse haluaisin jättää, ettei jäisi jälkipolville selvitettävää sotkua niin paljon. Päivä kerrallaan :)

      Poista
  7. Kiitos tästä kauniista kirjoituksesta! Äitini on tehnyt kivan kirjeen ja allekirjoittanut sen koskien omia hautajaisiaan. Itse olen suullisesti kertonut miten toivon siunaamiseni menevän. Isäpuolen äkkilähtö sai meidät ymmärtämään asioiden merkityksen. Äiti muisti hautajaisia järjestellessään mitä hän oli eläissään joskus maininnut arvostavansa. Surun keskellä oli hyvä toimia kun muisti toisen ajatukset, mielipiteet. Toivon teille voimia asioiden hoitoon ja sydämeen valoa. Asia kerrallaan, askel kerrallaan asioita hoidetaan ja surua koetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Asia kerrallaan ja monta limittäin, välillä loksahtelevat paikoilleen ja väliin vielä liitelevät ajatusten lailla. Elämä on kumma juttu, se ottaa ja antaa, koskaan sen enempää ennakkovaroittamatta. Kuitenkin elämä jatkuu, kaikesta huolimatta.

      Poista
  8. Huh, minkä määrän työtä tosiaan läheisen poismeno aiheuttaa! Mielestäni kuolema luonnollistuu, kun vanhemmat sukupolvet itse ottavat asian puheeksi. Voi olla vaikeaa niin päin, että lapset alkavat puhua vanhempiensa kuolemasta. Minun äitini on myös miettinyt näitä omalta osaltaan jo etukäteen minun ja siskoni "puolesta" laittamalla asioitaan yksiin kansiin mappiin järjestykseen ja antamalla ne tiedoksi meille. Hän on meille kertonut, miten on jo järjestellyt joitain asioita ja kertonut selkeät toiveensa. Arvostan suuresti tätä ja aion itse myös luonnollistaa asiaa omille pojilleni sekä pitää asiani järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että teilläkin on asioita jo etukäteen suunniteltu koska kuitenkin on niitä joita ei voi etukäteen tehdä sekä mutkiakin saattaa tulla matkaan.

      Poista
  9. Ensin lämmin osanotto. Raskasta aikaa elät ja kaikki tuo kirjoittamasi siihen päälle. Surun keskellä kaiken mahdollisen selvittäminen on oma operaationsa. Tässä tulikin paljon hyviä huomioita, joita en ole tullut itsekään ajatelleeksi. Kiitos! Tsemppiä ja voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tarkoitus olikin että jos vain jollekkin olisi tästä kirjoituksesta hyötyä ja kun tulee kommenteissakin jotain niin mikäs sen parempaa. Kuolema kun kuitenkin kaikessa lopullisuudessaan on osa elämää.

      Poista
  10. Hyvä postaus surun keskeltä. Otan osaa suruusi ja kiitän tästä listasta. Olen itse lasten kanssa puhunut hautajaisista, tehnyt hoitotahdon ja yrittänyt suitsia tavarapaljoutta. Tuo viimeinen on kyllä aika toivoton urakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tavarataivaan suitsiminen onkin aika huisa homma...eli jatkuu täälläkin!

      Poista
  11. Ensiksi osanottoni. Tämä oli hieno postaus. Olen kuullut monelta saman asian, kuinka virkatodistukset ja sukuselvitykset kannattaa tilata heti ensimmäiseksi. Niiden saannissa on saattanut mennä jopa niin pitkään, että kolmen kuukauden perunkirjoitusaika alkaa kolkutella ovella. Ja tosiaan vuosi kuluu ennen kuin verottajan kanssa kaikki asiat on lopullisessa muodossaan. Se voi tulla yllätyksenä monelle. Kun mietin testamenttia tuli samalla tehtyä listaa ainakin asioista: asuinpaikat, missä pankissa on tilejä ja sometilien tiedot, hautaukseen liittyvät toiveet. Konmaritettuani vuonna 2015 kävin läpi aivan kaikki tavarani ja tyhjiä hyllyjä tuli paljon tilalle. En toivoisi kenenkään joutuvan siivoamaan pursuvia kaappeja ja epäselviä paperipinoja jäljiltäni, saatikaan mitään varastoja. Tällaista siivousta suosittelen kaikille, samalla sitä oppii mihin aikaansa on käyttänyt, miten elämä on muuttunut ja missä asioissa tuhlaa vaikkei uskoisi tuhlaavansa.

    Voimia sinulle Onneli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Elämänkasat todella sitoo itseensä energiaa jota voisi käyttää hyödyllisemmin ;) Tämä tavarapaljouden käsittely etenee täällä hitaasti, mutta varmasti.

      Poista
  12. Läheisen menetys on yksi elämän vaikeimmista asioista. Kun tätini menehtyi muutama vuosi sitten täällä Vaasassa oli itselläni ensimmäistä kertaa elämässä edessä hautajaisten järjestäminen ja hautaistoimiston valitseminen. Se alku meni niin käytännönasioiden järjestelemisessä ja perunkirjoitusten parissa, että itse suru tuli vasta myöhemmin.

    VastaaPoista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)