Syysilmaa

Voi mikä onni ja autuus ...pääsin töihin :) 
Parasta päivässä taisi olla pelastusoperaatio hiekkatiellä. Pitkän pitkä kastemato yritti hiekkatiellä mennä eteenpäin ja oli matkalla tarttunut kivenmurusia jarruttamaan matkaa.
Tiellä on aika vilkas pyörä- ja kävelyliikenne joten muutaman lehden avulla varovasti saimme ystävän siirrettyä multaisampaan paikkaan. "Hei hei ja hyvää päiväjatkoa herra mato". Tiedotimme myös ystäväämme metsämörriä kirjeellä että operaatio sujui hyvin ja mato turvassa.
Ihanaa olla takaisin työmaalla <3

Päivä päättyi matkustamiseen maalle ja ihanaan kävelyyn raikkaassa syysilmassa. Oli yllättävän lämmin ja vaikka pitkä kävely tuntui lopuksi jo jaloissa niin avot kun teki hyvää!!!

 

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua ihan kaikille, nauttikaa ja pitäkää huolta läheisistänne <3

Nyt loppu

Nyt loppu tämä sairastaminen, tarvitsen HAPPEA  ja pois tämä lämmittävä pölypilvipalleropeittokasa ympäriltä.
Olohuoneesta kaikki peitot ja tyynyt raikastumaan parvekkeelle (sehän tunnetusti auttaa, ainakin mielialaan).
Ulkona ihana ilma, uskaltaiskohan jo lähteä kävelylle. Ehkä kuitenkin aloitan tällä siivoushosumisella ja katson jaksaako sitten. Huomenna kuitenkin työmaa odottaa :)
Sairastamisessa on tylsää paikallaan olo ja möllötys. Kuumeessa se ettei jaksa edes leffoja katsella tai jos aloittaa niin tasan heräät lopputekstien pyöriessä.
Siirtyminen sohvalta jääkaapille tai vessaan on ylitsepääsemätön voimainponnistus ja kun tämän suorituksen saa aikaiseksi... niin voi jee sitä itserakkautta ja voileipäpinon korkeutta ;)
Neulomista ja virkkausta jaksaa kummasti tehdä, ainakin jos ei katso ohjeita... pyh mitäs niillä tuleepahan omalaatuista.
Jotenkin epätoivoisesti sitä aina sairastaessa ajattelee että nyt kun on kotona niin voisi tässä samalla, ihan ohimennen sivussa tehdä jotain järkevää.... selata laskupino ja repiä vuosia vanhoja kuitteja, järjestellä kymmeniä vuosia sitten teetetyt valokuvat kansioihin tai edes laittaa aikajärjestykseen... kunhan kirjoittaisi kuvien taakse niissä esiintyvät henkilöt ( auta armias jälkikasvuani sitten kun minusta aika jättää ja nämä kaikki on edelleen tekemättä).
Sairastamisessa on puolensa ja puolensa, ikävää olla kipeä eikä pääse töihin (oikeasti tykkään työstäni ihan sikana) mutta siten toisaalta tuleepa ns. pakkoloma että on vain oltava ja annettava kehon palautua.
Miten olisi työviikko jossa olisi neljä päivää töissä ja sitten rentoutuisi kolme... todellisuus.. sitä vain ymppäisi niihin kolmeen vapaaseen ihan hirveästi hommia "mitä pitää saada tehtyä".
Joten kiitollisena makaan tämänkin loppupäivän ja en mene edes kävelylle.

                                                 Ratkiriemukasta torstaita kaikille <3

...lankaa

Elämä on "jatkumo vailla päätä ja häntää", ikuinen prosessi ilman alkua tai loppua....vain matkalla on väliä.
Koittakaa kestää, sairasloma on turruttanut liikunnan joten siitä se ajatus sitten vikkelään lähti. Iltasella luin blogeja ja vanhan talon remonttiin oli liitetty tuo "jatkumo" ja se sopii niin tähän elämään, vain tällä matkanteolla on merkitystä ei se mistä lähdettiin tai se mihin lopputulokseen päästään... noh se lopputulos kun aina on sama, monttu. Kauhean virkistävää ;)
Onneksi kotona on aina lankaa että näistä pötköilypäivistäkin tullaan selviämään.
Tokmannin korista ostin tätä elegiaa monta kerää ja silloin oli jo taka-ajatuksena tehdä kuopukselle peitto.

     Haluan että lapsillani on lämpimät löhöpeitot omissa talouksissaan sitten kun lentävät pesästä.

 

Vielä kaksi kerää edessä niin tämä valmis ja voin uppoutua villasukkien tekoon ( koitan pitää lähiympäristön sukissa <3 )

Ottaa ja antaa

"Potilas istuu nyt ja lepää... kyllä se siitä".
Kiitos kyllä tämä lepää... ai että mä en tykkää sairastaa, tää on niin hukkaan heitettyä aikaa kun vois tehdä jotain viisasta (siis kirjoittaminen on mutta nuo kasaantuvat kotihommat vaivaa).
Tässä pähkäillyt tätä elämää kuinka se ottaa ja antaa, ilman ennakkovaroituksia. Toisaalta on hyvä ettei kaikkea tiedä ennalta niin onnelliset yllätykset sykähdyttävät suuremmin ja surulliset yllätykset painavat mieltä hiukan vähemmän aikaa. Elämä suuressa ihmeellisyydessään on niin ihanaa, hetkeäkään en vaihtaisi pois, en niitä ikäviäkään.
Mieltä painavia asioita kun tarpeeksi jaksaa miettiä ja pohtia, niihin saattaa yllättävältä taholta tulla vastaus, sellainen vastaus mitä et edes odottanut. Joitakin asioita ei saa millään ratkaistuksi mutta niitäpä kompensoi mukavat sattumukset, ilot ja onnenpipanat.

                  Toivon meille kaikille niitä onnenpipanoita, ilonpilkettä ja tuulta siipien alle.

Elämää

Melkeimpä tarkalleen päivityksiä viimeksi tehnyt 3 vuotta sitten (siis ihan oikeasti...). Elämässä tapahtuu joskus asioita jotka menevät kaiken (siis ihan kaiken) ohitse.
Mutta täällä ollaan soffan nurkassa tiiviisti ja nyt on aika palata kirjoituksen pariin.
Onneksi on päässyt nauttimaan tässä tauolla muiden blogeista, hauskoista teksteistä ja huiman hienoista kuvista.  Harmikseni huomannut myös lopettaneita mutta niinhän se on että kirjoittaminen ja jakaminen palvelee oman aikansa. Uusia tulokkaita on paljon ja ihania aihepiirejä.
Aurinko paistaa ulkona ja itse flunssaisena jäykkäniskana sisätiloissa (onneksi ikkunoista sentään näkee ulos... kiitos armas jälkikasvu). Tukalan kuuma kesä vaihtunut hieman siedettävempään lämpötilaan ja syksy ihana kolkuttelee ovella. Nautin viilenevästä ilmasta, villasukista ja kuumasta kahvista mukissa. Mitä kaikkea mukavaa elämän nurkissa onkaan odottamassa :)
Iloa maanantaihin

Tekniikan salainen maailma

Sitä jotenkin välillä kuvittelee olevansa tosi noheva ja sitten boom! Mikä snapchat... miten se kuvien siirto kameralta (piuha hajosi ja se härpäke johon kortti on kadoksissa).... ai joku päivitys puhelimeen...häh! Lapsieni ilmeestä voi aina hyvin päätellä sen myötähäpeän :)
Mutta hei... mä olen ihan dinosaurus näissä asioissa. Mitä voi olettaa ihmisestä jonka lapsuus oli mustavalkotelkkaa, pannukahvia.... ei mikroo, ei kahvinkeitintä, ei pelikonsoleita, ei kännyjä, ei tietokoneita, ei leffa-arkistoja, ei sitä eikä tätä... ja ihan hyvin sitä pärjäs :)
Mutta juu ongelma on nyt kuvien siirto joten uusi piuha tai härpäke niin pääsee lataileen syyskuvia.
Viikonvaihde meni kauniissa ilmassa ja puusavotassa. Sauna maistui iltasella ja unta ei todellakaan tarvinnut odotella oman ukon kainalossa.
Ei tästä tädistä kyllä ole toimistotöihin istumaan, hulluksi varmasti tulisin.

                                         * Hulluutta hapen muodossa mielummin :) *

Että mitähän....

Niin... että mitähän sitä sanoisi syyksi etten ole päivittänyt blogia tai saatikka lukenut muiden.. No totuus on että ei ole ollut aikaa ja sitten kun on ollut niin uni on vetänyt voiton tästä tädistä.
Isä on vihdoin saatu muutettua ja lapsuuden kodille sanottu bye bye, yksi ajanjakso loppu. Muutto tietyllä tapaa teki hyvääkin; kaikkea tuli juteltua, päiviteltyä, naurettua ja itkettyä isän ja siskon kanssa.
Hirmuinen määrä tavaraa meni muualle, sijoittui meidän lasten koteihin ja sukulaisille, myytiin kokonaan pois, haudattiin kellariin, lahjoitettiin, kierrätettiin ja sitten myös roskajaottelu sai oman osansa.
Itsellä tässä samalla on ollut tavaroiden läpikäynti.... jatkuu edelleen kun työt "estää" päivittäisen siivouspuuhailun ;)
Viikonloppuna rakas mies vei minua Lahteen sekä autoja katsomaan messuhalliin kuin yöhön rentoutumaan... ihana irtiotto kera ystäväpariskunnan. Huomaan vain että vanha ei jaksa kovin myöhään valvoa...heh!
Kamerakin on viettänyt lomaa...en ole kuvannut melkeimpä mitään. Syys -väsymystä en tunnista, ainakaan vielä kun on näitä ihania aurinkoisia päiviä. Koitan ryhdistäytyä tähän kirjoitteluunkin taas :)
                                                *värikästä alkuviikkoa kaikille*