Ajatuksia itsenäisyydestä

Ihan pienenä, minun itsenäisyyden huipentuma taltioitui valokuvaan jossa allekirjoittanut istuu syöttötuolissa, lusikka kädessä, naama vispipuurossa, tyytyväinen ilme naamalla.
Äiti on kirjoittanut kuvan alle "iste"...se taitaakin kertoa kaiken.

Kouluikäisenä itsenäisyys taisi enemmänkin olla sitä että pääsi partioleireille ilman vanhempia, uskalsin ja pärjäsin.
Siellä metsän keskellä opin kunnioittamaan siniristilippuamme aamuisissa lipunnostoissa, satoi tai paistoi.
Lippu liehui iloisena vapauden tuulessa.

Vanhemmaksi tullessa itsenäisyys on merkinnyt mm. vapautta kasvattaa lapseni haluamallani tavalla, vapaassa maassa.

Lipun tenho ei ole vähentynyt mutta olen pettynyt monessakin asiassa kuinka kunniattomasti, sydänverellä taisteltu maamme myydään maailmalle, pala palalta.
Kalliossa Hurstin ovella oleva leipäjono kasvaa vuosi vuodelta.
Omat, apua tarvitsevat kansalaisemme jäävät ilman tukea ja hoivaa... vanhustenhuolto, saattohoito, mielenterveys potilaat, vammaiset....tätä listaa voisin jatkaa vaikka miten pitkälle.
Tavallisella työnteolla on vaikea elättää itseään saatikka lapsiaan.
Asumisesta isojen kaupunkien ulkopuolella on tehty aina vain vaikeampaa viemällä mm. sairaanhoito hirvittävän kauas.
Päätöksiä verorahojemme käytöstä tekevät he joilla ei ole taloudellista huolta huomisesta.
Olen huolissani oman jälkikasvuni tulevaisuudesta, saavatko he elää ja uskoa omassa kotimaassaan vapaasti kuten itse olen saanut.
Onko maastamme mitään jäljellä kun mahdollisia lapsenlapsia syntyy, minkälainen Suomi on heille?

Tuonne Helsingin pylväikkökukkulalle on niin kummallisesti pesiytynyt kaikenkarvaisia takinkääntäjiä, leikkimään hiekkalaatikolla ja huitomaan lapiolla päähän.
Tuntuu että heiltä on unohtunut se tärkeä asia miksi heidät on siihen työhön valittu, ei oman agendan ajaminen tai oman maallisen mammonan kasvattaminen.
Olen menettänyt uskoni ja luottamukseni niihin ihmisiin jotka sinne vaaleilla on valittu yhteisiä asioita hoitamaan.

Silti, rakastan Suomea ja haluan elää täällä, tehdä töitä sekä maksaa veroni.
Haluan myös tulla haudatuksi omaan maahan kun sen aika on.
Mielellään kuolisin saappaat jalassa, rasittamatta yhteiskuntaa sen enempää, .

<3 Hyvää syntymäpäivää 101.vuotias kotimaani <3

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää tontuista

" Olen hämmästyksekseni kuullut, että on olemassa ihmisiä jotka eivät ole milloinkaan nähneet tonttua.
Sellaisia ihmisiä ei voi olla säälimättä.
Olen varma että heidän näössään on jotain vikaa."
Axel Munthe

Näillä sanoilla alkaa suuri tonttukirja, opuksien opus ja loistava tonttutietopaketti.
Meille tämä kirja saapui kotiin kun olin alakoululainen ja kirjaa luettiin koko perheen voimin monen monituista vuotta.
Minun hyllyyni tämä sitten matkasi ja sitä olen omien lasten kanssa lukenut.
Kirja sekä sen jatko-osa kuuluvat jouluperinteisiin joista en luovu <3
Pieni lapsi minussa herää vähintäänkin silloin kun avaan tämän kirjan ja sukellan upeisiin kuvituksiin sekä hauskoihin teksteihin.
Kirja sopii hyvin kaiken ikäisille ja takaosassa löytyy pieniä tarinoita joita voi lukea vaikka iltasaduiksi joulua odotellessa.
Kirja on alkuperältään Hollantilainen ja teksti on Wil Huygenin, kaunis kuvitus on Rien Poortvlietin.

*Meissä kaikissa saisi olla enemmän tonttua jotta oppisimme kunnioittamaan luontoa jotta tämä kaunis maailmamme säilyisi*

Jäinen tonttulakki

Voi ihme ja kumma kun kävin aamusella ulkona, pakkanen pieni ilmassa ja tonttulakki saavissa.
Siis ihan oikeasti, saavissa!

En aikaisemmin ole muita kuin punaisia tontunlakkeja nähnyt mutta tämä jäinen taideteos on kyllä hauska, joulunhauska <3

*jännitystä alkavaan joulukuun viikkoon*

Kranssin jalostus jouluun

Ovikranssin jatkojalostus joulumaisempaan suuntaan eli havuja sekä muita härpäkkeitä.
Kranssi ajoi tämmöisenä hyvin asiansa mutta marjat alkaa olla nuutuneen näköisiä.

Ensin kori mukaan ja pellonreunaa siivoamaan...kuusiaita kun tuppaa leviämään ihan väärään suuntaan mutta ainakin joka talvi täältä saa hyvät materiaalit havuaskarteluihin (muistathan ettet ota havuja ilman maanomistajan lupaa).

 

Apulainen mukana ...ihan kaikessa :D

 

 

 

Malttamaton matikainen kerää jäisiä käpyjä ulkoa pakkasesta ja kieputtaa ne kiinni...ehkäpä olisin voinut odottaa niiden kuivumista ja aukeamista... :D

 

 

<3 Iloista joulukuun ensimmäistä päivää <3

Aamukuu

Pakkanen kiristelee jo nurkan takana nyörejä ja aamulenkeillä on ollut uskomattoman kaunista. Kuuraa, valkeaa sekä harmaan sävyjä ja taustalla välähdys vaaleanpunaista.
Jotenkin joulutonttumainen fiilis tuli tämmöisellä ilmalla käyskennellä koiruuden perässä <3

 

*Kurkkiikohan tontut jo?*

Stoppesopp

Stoppesopp... siis mikä keitonlopettaja, loppusoppa... ;)
Hahhaa se on parsinsieni.

Puinen apulainen matkannut -50 luvun Norjasta Hammerfestin kaupungista ja edelleen toimii. Sanoisinko että oiva matkamuisto <3
Ukko on ristitty pinokkioksi ja asustellut milloin laatikossa, milloin käsityökorissa mutta ahkerassa käytössä korjausompeluissa.

Pinokkion niskassa lukee " elsk din mann og stopp hans hoser, så får du roser".... minun Suomennoksella "rakasta miestäsi ja pysäytä hänen hevoset, sitten saat ruusuja" :D
Periaatteessa juu...nythän ymmärrän sanonnan "hevoset karkaa"...hih hih!
Korjausompelussa on kyllä puolensa, jos olet kiintynyt esim. johonkin neuleeseen ja siihen tulee silmukkapako tai vaikka reikä niin kuinka mukavaa onkaan saada se parsittua ja takaisin käyttöön.
Hyvänä ohjeena olisikin että vältä ostamasta lyhytikäisiä vaatteita, panosta laatuun ja korjaa tarvittaessa (tämä pätee myös kirpputoreilta ostoa).
Korjaaminen ihan oikeasti vaatii aika vähän taitoa, himppusen viitseliäisyyttä ja hyvää valoa.
Vaikka lankojen päättely villasukissa tuntuu olevan minulle tuskaa niin korjausompelua olen harrastanut koko ikäni.
Onko parsinsieni sinulle tuttu?

<3 Huoletonta päivää <3

Black friday

Blogistaniassa seikkailu tuottaa monesti iloa, naurun hykerryksiä, kyyneleitäkin ja ennen kaikkea ideoita sekä käytännön tietoa.
Marika blogissaan palanuttasiirappia ja pumpernikkeliä oli tehnyt löydön ostosreissullaan ja pakkohan samaa oli kokeilla (tätä ei käyty ostamassa black friday hulinoista ;) )
Meidän puuhella saapui vuosia sitten serkuilta kun he vaihtoivat pienempään malliin.
Puuhellaa en ole sen kummemmin pintakäsitellyt mutta olen katsellut ohjeita sen tekoon.
Monesti ihra ja hellamusta ovat olleet ohjeessa... en sitten kuitenkaan ole saanut aikaiseksi (siltä hella kyllä näyttääkin).
Kauppareissulla kävin clas ohlsonilla ja ostin tuon liedenhoitoaineen.
Tämä ei sitten ole mikään kaupallinen yhteistyö vaan hyvän aineen käyttökokemuksen jakaminen.

Testasin ensin kaupungissa ihan sähköhellan liesiin ja toimi hienosti.
Ensilämmityksessä tuli hiukan käryä muttei paha ollenkaan, tuuletuksella sai pois hajut.

Tässä tämä surkea hellan päällys :/
Pikkasen on pintahoito jäänyt vähälle vaikka käyttö suurimman osan vuodesta jokapäiväistä.
Lätkäiseehän sitä naamaansakin rasvaa ;)

Märällä rätillä tai sienellä hoitoaineen levitys ja kuivalla kiillotus.
Puuhellassa katsottava ettei väleihin tipu ainetta aiheuttaen palovaaraa, käytetyt rätit suljettava pussiin ja heitettävä pois... no meillä meni ulkopolttoon.
Nopea toimitus ja suhteellisen helppo... kannattaa muistaa kertakäyttöhanskat ellei halua mustia sormia pidemmäksi aikaa.

 

Aikas nätti tuli ja nyt kun muistaa hoitaa säännöllisemmin niin pysyykin siistimpänä ja värikin tulee tasaisemmaksi.... hope so :)

 

* Black friday by Onneli*