Punaisena vatkaten

Yksi elämäni väreistä

on vaaleanpunainen.

Se seuraa aika monessa mukana

ihan tahtomattakin.

Vispari esimerkiksi,

 lapsuuden muistoista tuttu,
kuohkea välipala
kylmän maidon kera.

Lapsen pyynnöstä taas tehtiin vispipuuroa

ja kyllähän se maistuu

itsetehtynä hyvältä.

Helppo ohje löytyy

mannasuurimopussin takaa.

Oletko sinä tehnyt itse vispipuuroa?

Oletko kokeillut muutakin kuin puolukkaa?

*Puuropäivä tänäänkin*

Genetrix lux

Yritin etsiä latinan kielestä

äitienpäivää,

tietenkään sitä ei löytynyt,

mutta yhdistelmänä genetrix lux

oli mielestäni hyvä,

äiti valo.

Elämän alun suojelija,

 suuren ihmeen synnyttäjä,

 ihmisen kasvattaja.

Alkuun eliksiirin tuottaja

ja siitä eteenpäin lukemattomien asioiden opettaja,

 lohduttava syli,

  kimpaantuva kiukkukasa ja väsynyt valvoja.

Miten paljon tunteita mahtuukaan

pienen elämänalun hoitamiseen,

kasvun seuraamiseen.

Kuinka paljon asioita tekeekään

toisen eteen,

vuodesta toiseen,

itselleen palkkaa pyytämättä.

Se ilo pienistä hetkistä,

surut suuret ja rakas arki,

nasuttimien kera on ihan parhautta.

Hetkeäkään en antaisi pois,

omaa lapsuuttani vaalin muistoissa rakkaissa,

nasuttimien elossa saan olla edelleen mukana.

Omaa äitiäni edelleen kaipaan,

puheluita ja neuvoja,

ihan vain sitä ihmistä joka osasi lukea minua.

Itse olen onnellinen saadessani olla äiti

kahdelle upealle nuorelle.

Kaikille meille äideille,

niin menneille,

nykyisille kuin tuleville,

ole sitten biologinen, varasyli, adoptioäiti tai sijaisäiti,

 *valoisaa äitienpäivää*

Selviäminen

Monella meistä on omakohtaisia kokemuksia

elämässä selviämisestä.

Eihän meistä kukaan täältä siis selviä hengissä
 mutta...

rankkoja asioita tapahtuu.

Lähipiirissäsi,

naapurustossa

tai vaikka työpaikalla

 on ihminen jota haluaisit

jotenkin muistaa,

muutenkin kuin sanomalla

"otan osaa"

"tiesin että selviät"

"olet vahva, luota vain tulevaan".

Pieni muistaminen

on hyvästä.

Leivo leipä ja paketoi kauniisti,

anna aikaa lahjakortilla

tai vaikka virkkaa peitto.

Minä virkkasin peiton 

koska syövästä selviäminen

on iso juttu.

*Muista muistaa tänäänkin*

Rätit silmille

Nämä rätit
ovatkin ihan herkkua silmille.

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi

etsiä ohjeita, hankkia lankoja

ja ihan oikeasti tehdä näitä

käteviä ihanuuksia.

Ekologisia siivousystäviä,

nämähän ovat pestäviä ja kestäviä.

Ensimmäisen ohjeen nappasin 

Novitan sivuilta täältä,
lisää löytyi googlettamalla.

Helpohkoja tehdä
 ja kun puikoissa bambu-puuvillalanka

niin sulavaa virkattavaa.
Minulla puikoissa Lankamaailmasta ostettua
blend bamboo, Hjertegarnin lankaa.
Värivalikoima on huikea <3
Siivousta on täällä kotioloissakin tehostettu
joten vaidettavia ja pestäviä rättejä tarvitaan monia,
siksi on kiva että väreissä löytyy sitten se päivän piristys.


Vihreän pallomme pelastusoperaatiota,
omalta osaltani eteenpäin.

*Be safe*

Puolivuosisataa

Historian lehdet kipristelee,

kääntyi uusi luku.

Vai,

 alkoiko ihan kokonaan

uusi kirja?

Tiedäppä nyt sitä.

Puolivuosisataa täytetty,

viisikymmentä vuotta eletty.

Kun sitä oikein alkaa pähkäilemään 

niin ensin kauhistuu lukumäärää,

mutta toisaalta...

on sitä tullut tehtyä,

kaikenlaista.

Mitä edessä onkaan?

Himpun verran olen arempi,

hyppysellisen varovaisempi,

kourallisen surullisempi,

korillisen varmaankin viisaampi,

kattilallisen onnellisempi,

ämpärillisen uskaliaampi,

saavillisen iloisempi,

altaallisen rehellisempi itselleni.

Elämä on kumma juttu,

se ottaa ja antaa,
koskaan sen enempää
ennakkovaroittelematta.

*elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa*

Koukuttavaa

Mistä kaukaa juontaa näpertelyn vimma,

kutimien kilkuttelu

ja koukulla silmuilu.

Onko se sisäsyntyistä,

vai opittua?

Varhaisesta lapsuudesta on jo muistikuvia

olohuoneen nojatuolin päälle

kertyneestä parsittavien kasasta

josta äiti korjasi osan

ja mummi kun tuli kylään,

hän korjasi loput.

"Paikka paikan päällä,

markka markan päällä".

Onko tuttu sanonta?

Äiti opetti virkaamaan,

neulomaan,

ristipistot

ja parsintyöt,

jo ennen kun menin kouluun.

Ala-asteen käsityöopettaja

oli kauhea.

Ilkeä, kiivas,

tulistui milloin mistäkin

mm. koitti heittää puukengällä

luokkatoveria,

osumatta onneksi.

En tykännyt koulussa tehdä oikein mitään,

kotona mielummin.

Villapaitoja neuloin ylä-asteen välitunneilla,

kun sattui olemaan luokalla muitakin innokkaita.
Varhaisaikuisuuden huumassa oli tauko
 ja sitten omien lasten ilmaannuttua
jatkui ompelu ja neuloosi.
Joku niissä langoissa vaan vie,
lankakaupassa on ihanaa sekä samalla kamalaa,
tekisi mieli ostaa kaikki
mutta järki sanoo ettei kannata.

Valitse nyt sitten siitä ne mitä oikeasti tarvitset.
Välistä tulee neulottua ihan perus sukkaa
vaikka voisi tehdä jotain vaikeampaakin,
mutta se neulomisen vimma ei anna aikaa,
sen on saatava neuloa nopeaa ja helppoa.
Onko jollain muulla sama ongelma ;)

Aurinkoista pääsiäisviikonloppua,
pysytään terveinä <3

*Pehmoisia mietteitä lankalauantaille*

Popparit

Popcorn,

se rouskuva suolainen herkku.

Mutta oletko kokeillut kasvattaa?

Ylläripylläri, itää tosi helposti.

Saat itsellesi vaikka

ovensuuhun, parvekkeelle, terassille

vihreää pitkää lehteä,
pääsiäiskukkien seuraksi.
Näistä ei sitten minun tiedon mukaan kehity maissintähkiä ;)

Oletko kokeillut?

*Istuttaminen on pop...multaan ;) *