Google+ Followers

maanantai 12. lokakuuta 2015

Tekniikan salainen maailma

Sitä jotenkin välillä kuvittelee olevansa tosi noheva ja sitten boom! Mikä snapchat... miten se kuvien siirto kameralta (piuha hajosi ja se härpäke johon kortti on kadoksissa).... ai joku päivitys puhelimeen...häh! Lapsieni ilmeestä voi aina hyvin päätellä sen myötähäpeän :)
Mutta hei... mä olen ihan dinosaurus näissä asioissa. Mitä voi olettaa ihmisestä jonka lapsuus oli mustavalkotelkkaa, pannukahvia.... ei mikroo, ei kahvinkeitintä, ei pelikonsoleita, ei kännyjä, ei tietokoneita, ei leffa-arkistoja, ei sitä eikä tätä... ja ihan hyvin sitä pärjäs :)
Mutta juu ongelma on nyt kuvien siirto joten uusi piuha tai härpäke niin pääsee lataileen syyskuvia.
Viikonvaihde meni kauniissa ilmassa ja puusavotassa. Sauna maistui iltasella ja unta ei todellakaan tarvinnut odotella oman ukon kainalossa.
Ei tästä tädistä kyllä ole toimistotöihin istumaan, hulluksi varmasti tulisin.

                                         * Hulluutta hapen muodossa mielummin :) *

maanantai 5. lokakuuta 2015

Että mitähän....

Niin... että mitähän sitä sanoisi syyksi etten ole päivittänyt blogia tai saatikka lukenut muiden.. No totuus on että ei ole ollut aikaa ja sitten kun on ollut niin uni on vetänyt voiton tästä tädistä.
Isä on vihdoin saatu muutettua ja lapsuuden kodille sanottu bye bye, yksi ajanjakso loppu. Muutto tietyllä tapaa teki hyvääkin; kaikkea tuli juteltua, päiviteltyä, naurettua ja itkettyä isän ja siskon kanssa.
Hirmuinen määrä tavaraa meni muualle, sijoittui meidän lasten koteihin ja sukulaisille, myytiin kokonaan pois, haudattiin kellariin, lahjoitettiin, kierrätettiin ja sitten myös roskajaottelu sai oman osansa.
Itsellä tässä samalla on ollut tavaroiden läpikäynti.... jatkuu edelleen kun työt "estää" päivittäisen siivouspuuhailun ;)
Viikonloppuna rakas mies vei minua Lahteen sekä autoja katsomaan messuhalliin kuin yöhön rentoutumaan... ihana irtiotto kera ystäväpariskunnan. Huomaan vain että vanha ei jaksa kovin myöhään valvoa...heh!
Kamerakin on viettänyt lomaa...en ole kuvannut melkeimpä mitään. Syys -väsymystä en tunnista, ainakaan vielä kun on näitä ihania aurinkoisia päiviä. Koitan ryhdistäytyä tähän kirjoitteluunkin taas :)
                                                *värikästä alkuviikkoa kaikille*

perjantai 18. syyskuuta 2015

Syyllisyys

En millään malta...mutta seuraavat kuvat on aiheuttanut ihana poika, karvainen otus, sydänten varas ja hauskuuttaja. Syyllisyyttä hän ei tunne vain elon iloa, ihan sama onko kyseessä pallo, sukka, kansi tms. kiva pieni asia. Riemu näkyy pomppiessa, hampaiden upotessa ja takajalkojen vispatessa kun aarteet viedään kätköön. Se on kumma kuinka karvakasa tuo riemua taloon...ja voi niitä tappisilmiä...kyllä siinä sulaa vanha täti (en kyllä ole vielä ylimääräistä syöttänyt....koitan vaan halia ja rapsuttaa).





Lakkoilua

No päivän polttava aihe...vaikka kuinka tämä juurikin koskee minua niin kovin oli vaikeaa miettiä mennäkkö töihin vai eikö mennä. Jos en mene niin ei palkkaa...jos menen niin palkka....jos pääsen kun ei autoa...tai sitten en pääse kun bussit ei liiku. Yksinhuoltajan arjessa tuo yhden päivän palkaton on aika kaatava...näkyy heti kukkarossa. Ei tarvinnut miettiä kahdesti kun työkaverilta sai kyydin töihin. Eli olen sitä karjaa joka töissä raataa ( mutta hei... minä kyllä rakastan työtäni enkä ajattele sitä raadannaksi)...mutta hemmetti ei ole muuta vaihtoehtoa kun on kaksi teiniä vielä helmoissa. Meidän ihanassa maassa on monta asiaa ihan pielessä ja en rupea erittelemään koska postaus menisi ihan politiikan puolelle ja sitä en halua. Toivon vain että me Suomalaiset jotka täällä töitä puskemme niin jotain jäisi käteen.
Mutta on perjantai ja sadekuuroista kera ukkosen selvitty kumisaapas-sadetakki yhdistelmällä...elossa ollaan...ruokaa napa täys ja aamulla isän avuksi...muuttopäivä lähenee :)
Moni asia edelleen hyvin, joten niistä kiitollinen :) (söin jopa tikkarin tänään vaikka en niistä tykkää...heh)
Kuvassa meidän vanha omenapuu josta olen jo yhden mutustellut.. oli hyvää eikä toukan toukkaa!!!
 
*Omena Suomalaisuudelle*

lauantai 5. syyskuuta 2015

välähdyksiä

Tänään päivä vietetty taas historian havinassa.. eli isällä :)
Käyty läpi papereita, kirjoja ja kaikkea muuta. Löytyi sieltä lappuja joita on teininä kiukuspäissään kirjoitellut "olet ääliö"...voi äiti ihana rakas, ihan kaikkea ei olisi tarvinnut säästää ;)
Paljon taas saatiin muuttoa eteenpäin ja kotiin saavuin jo ämpärin kanssa. Isälle sanoin että mukavaa kun olen jo vuosia kulkenut vanhemmilta kotiin ja aina on ollut joku nyssäkkä tai pussi kourassa niin nyt jo roudaan ämpärillä tavaraa...kirjoja, lapsuuden joulukoristeita, tilpehööriä......jne. voi huokaus tätä hamsterin eloa.
No se vaan on niin että ihan kaikkea ei voi heittää pois.... siis tarkennus hyvin vähän pystyy heittämään pois ;)
 
*lauantaihin pusuja*
 
 
 

perjantai 4. syyskuuta 2015

Assistentti

Työpäivä meni hujauksessa ja sateessa, no se ei menoa haitannut. Ilma on ollut ihanan raikas verrattuna niihin kuumiin pölyisiin päiviin ja nenään tuoksuu syksy. Bussissa, istuessani kauppakassien keskellä piippasi watsup...hah, minäkin vanha osaan käyttää ;) Tytär pyysi että tulisin avuksi kuvaamaan Kalliota, yksin on vaikeaa pitää sateenvarjoa ja koittaa käyttää kameraa.
Oli aivan huikea ilta, käveltiin ristiin rastiin, kiipeiltiin paikkoihin missä minäkään en ole koskaan käynyt. Nähtiin hauskoja taideteoksia, ihania sisäpihoja, upeita maisemia. Kuvasarjan neiti sai kuvattua ja tietenkään assari ei muistanut omaa kameraa ottaa mukaan... heh! Näin sitä paljasjalkainen Helsinkiläinen tuli nähneeksi kotikaupunkiaan ihan eri vinkkelistä kuin normaalisti.

                        Kun ei tullut kuvia niin tässäpä Jussin jalat...kuvastavat kävelyreissua :)

 
*Iloa perjantaihin*
 
 

torstai 3. syyskuuta 2015

Täh!!

Siis mitä? Syyskuu jo ...en ymmärrä mihin elokuu hupeni käsistä. Päivät vilisee silmissä ja viikot, näköjään myös kuukaudet (vanhuus iskenyt ;) )
Töissä on kiirus mutta niin hauskaa ja uudet ideat pörräävät öisinkin päässä. Oma pää on kummasti ehtymätön ideapankki mutta hauskimmat ja kummallisimmat ideat tuntuvat putkahtelevan öiseen aikaan.... ja jaksaako silloin napsauttaa valon, ottaa esiin kynän ja vihon, raaputtaa hieroglyfit muistiin. No tämä nukkumatti harvemmin, mieluusti vain käännän kylkeä ja unoset jatkuu. Viikonloppuna istuin naapurin marjapukissa tekemässä luvallista tyhjennystä, kiire tuli loppusuoralla kun taivas suorastaan pimeni ja murisi. Kotia kerkesin juuri ja juuri ennen sadetta ja siinä sitten perkaillessa meni hienosti muutama tunti ukkosen jyristellessä ulkona. Maassa olisi vielä perunaa, porkkanaa ja härkäpapua että tekemistä riittää :)
Koira on niin kotiutunut ja aivan hulvaton persoona. Vahtii minua silmä tarkkana kun isäntä ei paikalla mutta hyvin kyllä huomaa kenen koira on, hyvä niin :)
Kanulit ovat pörhentäneet sulkavarustustaan eli syksy on saapunut.



 
*ihana olkoon torstai sateesta huolimatta*