Taimimarkkinat

Annalan perinteiset taimimarkkinat,

tänne oli töiden jälkeen tultava

aistimaan tunnelmaa 

ja tietenkin ostamaan kasveja.

Ihmisiä  oli paljon vaikka markkina-aika oli jo puolen välin ylittänyt.

Taimiraivoa en onneksi nähnyt, kaikki jaksoivat maksamisiaan odotella.

Yrttejä jos jonkinlaista, myös uusia tuttavuuksia oli paljon. 

Perinne perennaa,

kesäkukkaa ja eri chililajeja.

Hinnat eivät hiponeet taivasta

ja minullekkin lähti mm. vanhaa kiinanruusua kasvavaamaan yhden euron hinnalla.

Täällä tulee aina hirmuinen himo ostaa ihan kaikkea.

Kassini täyttyi mm. erilaisista pelargonian taimista.

Myyjiä löytyi sekä eri kasvihuoneilta

sekä ihan yksityisiä henkilöitä.

Paljon oli myös ihan luomua,

 kasvihuonekurkkujen terhakkaat taimet mm. 2.50 hintaan

*Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua*

Milloin viimeksi?

Nappasin tämän haasteen Marjaanan blogista

 joka muisteli että alkuperäisesti olisi lähtöisin Tuulalta.

Mutta saa siis napata edelleen jos siltä vain tuntuu.

Milloin viimeksi....

Ilahduin...monista pienistä jutuista päivän mittaan, lukemattomia ilopipanoita <3 

Nauroin... töissä tietenkin, lapset osaavat kyllä vetää oikeasta "narusta".

Itkin...viimeksi puhuessani sisareni kanssa puhelimessa.

Suutuin...lähinnä itselleni.

Harmistuin.... kun totesin vanhemmuuteni riittämättömyyden.

Häkellyin...seuratessamme tänään metsässä lasten kanssa pikkutikan ruuanetsintä puuhia,
metrin päästä.

Kokeilin jotain uutta....keittiössä, koitin tehdä ruokaa sotkematta ;)

Urheilin..tänäänkin, olkapääni kaipaa jumppaa jos meinaan saada sen kuntoon.

Luin.... kerrankin koko mainospinon mikä kolahti postilaatikosta.

Söin....useastikkin tänään.

Herkuttelin.....lähinnä ajatuksella.

Ostin....taas purkillisen rautaa.

Tapasin...ylen luontotoimittajan työni merkeissä viime viikolla, hauskat oli lasten haastattelut :)

Päätin... kuten niin monasti ennenkin mutta pitääkö päätökseni?

Inspiroiduin.....tuijottaessani pellon takana olevaa metsänlaitaa, kuinka monta vihreän sävyä kevääseen kuuluukaan <3

Milloin viimeksi sinä avauduit?

Äiti

Äiti,

äidillisyys,

äitiys,

äidittömyys,

äitienpäivä.

Kaikkea tätä kuuluu minun päivään

tänä äitienpäivänä.

Äiti

 on jo sanana suuri asia

se merkitsee niin paljon.

Äiti on perheen sydän

se joka kietoo rakkaudella perheen yhteen.

Äidillisyys

on minussa jo syntymästä asti ollut.

Arvostan kaikkia niitä naisia

jotka antavat myös muiden lapsille

rakkautta ja turvaa.

Äitiys,

ihana ja samalla kamala.

Jos olisin tiennyt kuinka rankkaa on olla äiti,

ja vielä yksinhuoltaja,

niin olisin ehkä miettinyt muutaman kerran.

Kuitenkin lapseni ovat suurin aarteeni elämässäni.

En vaihtaisi äitiyttä pois.

Äitiys on opettanut ja kasvattanut minusta

aika hyvän ihmisen,

vaikka itse sanonkin.

Äidittömyys 

näkyy minulle niinä puhelinsoittoina

 joita en voi enää tehdä.

En voi kysyä

 vaan pitää luottaa itseensä

ja omiin arvioihin tekemisistään.

Olen kuitenkin onnekas

minulla oli hyvä äiti.

Äitienpäivä

on ennen kaikkea päivä

jonka tahdon olla omien lasteni lähellä,

kietoa heidät tuntemaan rakkauteni,

samalla antaen siivet matkaan 

omaan elämään.

 <3 Meille kaikille äideille <3

Silopinta

Elämässä on silopinta, 

se mikä heijastuu ulospäin,

muille.

Silopinta ei tarkoita luxusta, rahaa ja elintasoa

vaan ihan sitä elämää joka näkyy.

Ihmiset,

elävät ja olevat kotiympyröissä.

Käyvät töissä ja harrasteissa,

vievät roskia ja ulkoiluttavat koiraa.

Kantavat ruokakasseja

 ja tuijottavat kännykkää kävellessään.

Paljon voi tehdä päätelmiä

mimmoista elämä ehkä muiden perheissä on.

Seinien läpi kuuluu huutoa,

kauppakasseissa tyhjiä oluttölkkejä,

roskakatoksessa pizzalaatikoiden vuori,

ohi kulkevan naapurin synkkä ja tyhjä katse.

Lasten leikki pihalla ja iloiset askeleet rapussa,

rappukäytävässä tuoksuu pulla.

Parvekkeelta tupsahtelevat saippuakuplat,

pyöräkellarin ahkera käyttö.

Hiekkalaatikossa leikkivä lapsi,

penkillä istuva yksinäinen äiti.

Rollaa työntävä huivipäinen rouva,

korissa avattu makkarapaketti.

Se että huomaa mitä ympärillä tapahtuu,

katsoo oikeasti
 on tärkeää,
olematta vain utelias.

Lähellä voi olla joku joka tarvitsee apua

sitä ymmärtämättä pyytää.

Kaupungissa asutaan kuin muurahaiset keossa

mutta omissa koloissa.
Tunnetko naapurisi?
Autatko jos huomaat toisen apua tarvitsevan?
Uskallatko itse pyytää apua?

Silopinnan alla on se kaikki mikä ei muille kuulu,
se oma elämä.
Silopinta sulkee alleen hyvät ja pahat,
piilottaa katseilta.

Silopinta on hyvä koska kaikkiin ei vain voi luottaa,
se myös voi olla paha koska peittää avun tarpeen.

Elämä on monimutkaista,
kimurantteja kulmia
 ja polkemattomia polkuja täynnä.
Silti sitä hyvää onneksi on,
ei tarpeeksi mutta on.

*Ole sinä näkevä ja auttava*

Voi hyvät hyttyset!

Siis mikä upea sunnuntai aamu <3

Eilen illalla saunassa

sai kuunnella rakeiden ropinaa.

Mutta eipä arvannutkaan mitä aamu toisi tullessaan.

Se valkeni kaikessa kirkkaudessa.

*ilo tulee pienistä onnenpipanoista*

Pakina 2.

Ottelu

Klo 6.50 Helsingin vilkkaaseen aamuliikenneaikaan,

viileän ilman puriessa kasvoja,

seison hytisten bussipysäkillä.

Odottavan aika on hyytävän pitkä.

Liikenne soljuu tasaisena virtana silmien edessä

väliin pysähdellen 

vaihtuviin valoihin.

Sinisessä pikkuautossa

ajelee rouvashenkilö 

vaaleine papiljottikiharoineen,

silmälasit nenällään.

Ajaa eteenpäin

mutta

katse kohti syliä.

Auto metallinhohteessaan

 lipuu kuin pilottiohjauksessa. 

Sylissä kännykkä,

 kännykässä sormet pyörittää palloja,

pokemon-ottelu käynnissä.


*turvallista viikonloppua*

Sima

Sima.

Se äidin tekemä oli jotain niin hyvää.

Lapsuudesta muistot nousee varsinkin näihin juhlien viettoon.

Muistan sitruunan tuoksun ja ison kattilan.
Fariinisokerin sulamisen kuumaan nesteeseen.

Muistan sen ison ämpärin ja siinä leivinliinan, pöydän nurkalla.
Piti odottaa.

Vihreät  ja ruskeat vanhat pullot sekä sen emalisuppilon.

Sain pudottaa pulloihin rusinoita

 ja sitten piti taas odottaa
että ne turpoisivat ja pääsisi juomaan simaa.

Erään vuoden simat oli aika rajua tavaraa,
keittiön kattoonkin jäi jälki muistuttamaan.

Kotoa kun muutin pois
niin joka vappu sai hakea pari pulloa simaa,
äiti jaksoi viimeiseen asti tehdä niitä.

Vielä en ole rohjennut itse tehdä,
äidin ohje on kyllä reseptikansiossa odottamassa.

*Hauskaa vappua kaikille ja pidetään huolta toisistamme*