Heräsinpä vaaleanpunaiseen aamuun tänään :) oli mukava käppäillä töihin kun värit olivat valkea, pehmeän harmaa ja vaaleanpunaisen sävyjä....hentoa lumisadetta vielä päälle. Uskomattoman hienoa asua Suomessa, eikö vain?!
Revontulia olisi joskus mukava mennä katsomaan sydäntalvella lappiin, niitä kun olen nähnyt muutamia kertoja täällä etelässä mutta eivät taatusti vedä vertoja pakkasen ympäröimässä lumimaisemassa.... Talvessa on niin kauniit värit.
Päivällä sitten pilkahti aurinko työpäivän päätteeksi...ihan mukavaa koska teinien kanssa on myös ollut niin seesteinen vuorokausi että tällä taas jaksaa murjotuksia ja sanasotaa aurinkoisella mielellä monta päivää.
Elämä kun tuntuu olevan kuin tuo kuvassa oleva jäämäki. Välillä menee lujaa, hiukset hulmuaa ja elämä hymyilee...sitten tulee se kuoppa...hyppyri...ja sattuu, oikeasti sattuu niin syvälle että henki salpautuu...lumi ja jäänpinta raapii, jättää jälkensä. Vauhti loppuu ja mitä jää käteen...tosi paha olo mutta silti on noustava yhä uudestaan ja kiivettävä takaisin...yritettävä laskea ja tuntea taas se vauhdin hurma.
Kyllä ihminen on sitten kumma eläin...ja toiset meistä pysyy apinoina :P
. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)