Juhlahumu

Päiväkodissamme oli suuret syntymäpäiväjuhlat

 joita juhlittiin koko viikko.

Jokaisella kylällä oli omat juhlansa 

joihin tehtiin paljon taustatyötä

kooten historiikkia

vanhemmille nähtäväksi.
Lisäksi kaikki ohjelmien miettiminen ja harjoittelu,
sekä tilojen koristelu.

Nostan hattua heille ketkä sen tekivät.

Monen viikon työnteko

oman työn ohessa

 sekä kolmet juhlat selvästi vetivät veronsa.

Viimeisenä oli meidän henkilökunnan omat juhlat.

Nostimme kuohuvat

 joissa kesäinen mansikka tuomassa väriä.

Kuulimme kaunista laulua 

ja kilpailimme historiatietämyksestä.

Söimme hyvin

ja nautimme kakusta.

Puheen sorinaa,

viinien kilistelyä,

lopuksi puhkesi kaikki väsymys ulos.

Ymmärrän täysin, 

mutta väliin tuntuu niin hassulta,

että aikuisena on hyvin vaikeaa

purkaa ulos väsymystään oikeassa kohdassa,

oikeille tahoille.

Väsymys purkautui vuolaana
viinilasien päälle

ja siinä vaiheessa minä hipsin vähin äänin kotiin.

Vältän viimeiseen asti juhlahumua

joka sumuksi muuttuu.

Miten sinulla?

 Mihin asti olet työpaikan riennoissa mukana?
Päättyykö teillä juhlahumu juhlasumuun?

*Sumutonta viikkoa*