torstai 9. toukokuuta 2019

Silopinta

Elämässä on silopinta, 
se mikä heijastuu ulospäin,
muille.
Silopinta ei tarkoita luxusta, rahaa ja elintasoa
vaan ihan sitä elämää joka näkyy.

Ihmiset,
elävät ja olevat kotiympyröissä.
Käyvät töissä ja harrasteissa,
vievät roskia ja ulkoiluttavat koiraa.
Kantavat ruokakasseja
 ja tuijottavat kännykkää kävellessään.

Paljon voi tehdä päätelmiä
mimmoista elämä ehkä muiden perheissä on.

Seinien läpi kuuluu huutoa,
kauppakasseissa tyhjiä oluttölkkejä,
roskakatoksessa pizzalaatikoiden vuori,
ohi kulkevan naapurin synkkä ja tyhjä katse.

Lasten leikki pihalla ja iloiset askeleet rapussa,
rappukäytävässä tuoksuu pulla.
Parvekkeelta tupsahtelevat saippuakuplat,
pyöräkellarin ahkera käyttö.

Hiekkalaatikossa leikkivä lapsi,
penkillä istuva yksinäinen äiti.
Rollaa työntävä huivipäinen rouva,
korissa avattu makkarapaketti.

Se että huomaa mitä ympärillä tapahtuu,
katsoo oikeasti
 on tärkeää,
olematta vain utelias.
Lähellä voi olla joku joka tarvitsee apua
sitä ymmärtämättä pyytää.

Kaupungissa asutaan kuin muurahaiset keossa
mutta omissa koloissa.
Tunnetko naapurisi?
Autatko jos huomaat toisen apua tarvitsevan?
Uskallatko itse pyytää apua?

Silopinnan alla on se kaikki mikä ei muille kuulu,
se oma elämä.
Silopinta sulkee alleen hyvät ja pahat,
piilottaa katseilta.

Silopinta on hyvä koska kaikkiin ei vain voi luottaa,
se myös voi olla paha koska peittää avun tarpeen.

Elämä on monimutkaista,
kimurantteja kulmia
 ja polkemattomia polkuja täynnä.
Silti sitä hyvää onneksi on,
ei tarpeeksi mutta on.



*Ole sinä näkevä ja auttava*







26 kommenttia:

  1. Upeasti kirjoitettu! Mukavaa aurinkoista torstaita.

    VastaaPoista
  2. Maalla joskus tuntuu, kun kaikki tuntee toisensa ja juoruaakin, että kaikki tietää toistensa asiat. Mutta se on just sitä silopintaa. Ei voi tietää jollei tunne.

    Toiveikaista torstaita Onneli ♥

    VastaaPoista
  3. Sellaista se on. Mutta kyllä täällä kerrostalokeskittymässäkin tiedetään paljon kaikista. Usein ihmettelen, miten jotkut niin paljon tietääkin. Minähän vain kuljeskelen omassa kuplassani, joten ilman naapuriapua olisin ihan pihalla kanssaeläjien elämän vaiheista. Mutta ei se estä kantamasta jonkun ostoksia kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset tietää, toiset luulevat tietävänsä ja vaikka tiedostaisivat jonkun tarvitsevan apua eivät tee elettäkään. Ihanaa että teillä kantoapu toimii <3

      Poista
  4. Elävästi kuvailtu. Pystyin hyvin sieluni silmin näkemään nuo kaikki erilaiset talon asukkaat.

    Aina ei naapureihin vaan saa kontaktia, vaikka kuinka ystävällisesti hymyilisin ja yrittäisi vaihtaa edes muutaman harmittoman sanan. Tiedän, koska meidän naapuritaloon (asutaan kaupungissa, mutta käytännössä maalla) muutti muutama vuosi sitten perhe, jonka kokoonpanosta en ole oikein vieläkään päässyt kärryille. Näen vaan erilaisia kokoonpanoja tupakalla talon portailla. Äiti + 2 teinipoikaa tai äiti + ehkä isänsä tai appiukkonsa tai äiti + äitinsä tai anoppinsa... Koskaan kukaan ei kuitenkaan tervehdi. Ei vaikka satuttaisi samaan aikaan vierekkäisille postilaatikoille. Itse olen jo luovuttanut, koska ajattelen, että jos ei, niin sitten ei. En halua joka kerta mieltäni sillä pahoittaa, että kukaan ei vastaa.

    VastaaPoista
  5. Ihmiset ovat niin erilaisia, toisilla on suojamuuri niin korkealla että sitä ei voi laskea edes tervehtiäkseen. Toisaalta jos ajattelee että kuinka hyvä olisikaan tuntea naapurinsa, edes vähän koska se on hyvä suojamuuri niihin päiviin jolloin ehkä tarvitsee apua tai tukea. Elämä on niin monimutkaista mutta aika kivaa loppupeleissä <3

    VastaaPoista
  6. Kirjoitus, joka laittoi ajattelemaan. Hieno. Onnelille onnellista loppuviikkoa 🌸🌸🌸

    VastaaPoista
  7. Olipa mukavat mietelmät. Tuli mieleen ajat jolloin asuimme kerrostalossa.
    (Nyt omakotitalossa.) Antoisaa perjantaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Omakotitaloalueellakin on omat naapurisuhteet, erilaiset mutta niitäkin on hyvä olla. Mukavaa viikonvaihdetta.

      Poista
  8. Tää kirjoitus on hyvä 💖 Iloista viikonloppua 🤩

    VastaaPoista
  9. Mietin joskus, että kaikki pitävät ystävällisyydestä, mutta eivät kuitenkaan osaa/ymmärrä jakaa sitä.
    Aloitin vuosia sitten ihmiskokeen; jokainen kontaktoimani ihminen, tuttu tai vieras saa minulta hymyn. Tulokset ovat olleet erinomaisia ja lisänneet elämänlaatuani. Hymystä on lähtenyt monta mukavaa rupatteluhetkeä esimerkiksi marketissa.
    Kun asuin Helsingissä kerrostalossa tunsin kyllä naapurini, joita korttelipihalla oli paljon. Oli itsestäänselvää, että mummojen kauppakassit autettiin kotiovelle hissittömässä talossa ja mummot usein keittivät kahvit ja tarinoivat mukavia.
    Täällä maala on tietysti selvää, että kaikkia tervehditää omalla pikku kylällä.
    Naapurin vanhaisäntä tosin oli sitä mieltä, että talkoohenki ja naapuriapu ovat vähentyneet. "Jos jotain tarviit, niin kysy vaan, kyllä meidän pojat tekee." En tiedä mitä mieltä "pojat" ovat asiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiskoe :) ihana ja toteutettavissa oleva,joten kaikki mukaan vaikka viikoksi! Hymy on hyvästä <3 Naapurinisäntä on varmasti oikeassa, maalle on muuttanut kaupungista porukkaa joilla ei ole geeneissä talkoohenkeä. Pojat taitaa tehdä mitä vanha isäntä sanoo ;)

      Poista
  10. Hymy on aina oikea tapa kohdata toinen ihminen. Jokainen arvostaa ystävällistä kohtaamista. Olen sitä mieltä, että silmiin katsomalla voi parhaiten kohdata uuden ihmisen. Osaisipa huomata tuollaisen naapuriavun tarpeen! Ystävällisesti tervehdimme jokaista naapuria tässä pienessä kerrostalossa. Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymy on helppo annettava ja myös vastaanotettava. Kaikki eivät kykene sitä vastaanottamaan, varsinkin jos on pyörittänyt kuplan suojakseen. Toivotaan kaikille niitä hyviä naapurisuhteita. Hyvää Äitienpäivää :)

      Poista
  11. Juuri tuollaista elämä on tänä päivänä - osasit kirjoittaa siitä hienosti.

    Olimme AM:n kanssa viime viikolla maalla siivoamassa, suunnittelemassa, hoitamassa asioita. Kylän mökkitalkkari, joka talvella auttoi anoppia, kävi viikon aikana monta kertaa; ohiajaessaan kaartoi pihaan ja kysyi tarvitaanko apua, tai sitä tai tätä. "Soittakaa jos tarvitsette jotain". "Kyllä teidät täällä jo tunnetaan ja tiedetään" :D
    Kun kävimme kyläkaupassa, meidät toivotettiin hymyillen tervetulleeksi "Jäättehän te tänne?"
    Ja tänä aikana kun olemme täällä kaupungissa, mökkitalkkari lupasi ohiajaessaan sen verran katsoa pihaan, ettei siellä ole käynyt kutsumattomia vieraita.
    Ensimmäisinä lämpöisinä iltoina muutama viikko sitten istuimme portailla nauttimassa illan lämmöstä - tieltä poikkesi pientä koiraa ulkoiluttava pariskunta tervehtimään ja esittäytymään ja toivottamaan tervetulleeksi.
    Pieni kylä johon meidät on jo toivotettu tervetulleiksi vaikka emme tiedä onko meillä mahdollisuutta rakentaa pesäämme sinne - vaikka niin kovin sitä toivomme.

    Täällä kaupungissa emme välttämättä näe naapureita moneen päivään. Kuulemme vain kun he kulkevat rapussa. Pihalta ei kuulu leikkivien lasten ääniä - ei niin kuin silloin reilu 25 vuotta sitten kun Poika oli pieni. Mihin lapset ovat kadonneet? Eikö lapset enää leiki ulkona? Harrastavatko kaikki jotain jossain?
    Roskapussia viedessä saatat törmätä talon päädyssä tupakalla olevaan naapuriin, hänkin kääntää selkänsä, koska haluaa puhua rauhassa kännykkään...
    Ja vielä lopuksi. Luin meidän paikallislehden tekstiviestipalstalta netistä tänään tällaisen viestin:

    "xxx Citymarketin kassa totesi ostaessani 80-vuotiaalle äidilleni ruokia: "Hän syö aina samoja ruokia". Kauppias sai terveiset asiasta."
    Mietin, oliko terveiset kiitos vai moite?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että toiveesta tulisi totta ja pesän rakennus voisi alkaa. Hyvä pohja olisi, ihmisiä joilla on silmät ja korvat auki, osaavat puhua <3

      Poista

Hei! Jätäthän jälkesi käynnistäsi blogissani :)