Jäähallin kirppis

Pilvinen aamu käynnistyi tottakai kahvilla (elämän eliksiiri) ja puurolla, sitten reppu selkään ja menoksi.
Sisareni kanssa jälleen olimme menossa myymään jäähallin kirpputorille ja nyt poikkeuksellisesti lauantaina (yleensä valitaan kirppari sunnuntaille).
Hallin varausjärjestelmä oli muuten uusittu kesän aikana ja hienosti se "kaatui" ensimmäisten minuuttien aikana silloin kun tein varausta (aika hem... raivostuttavaa). Oletin tästä syystä että olisi ollut koko halli loppuun myyty mutta eipä ollut, aika monta paikkaa oli tyhjänä.
Asiakkaitakin oli mielestäni vähän mutta jokainen myyty tuote on vähemmän tuosta rompekasasta, sateinen sää aina verottaa.

 

Näin hurjasti oli käytävällä tilaa liikkua, ostajille tietysti kivaa kun ei tarvitse ruuhkassa puksutella.

 

 

 

Tässä kippo-kuppi osaston tarjontaa...kaikille jotain (en ostanut kylläkään).

 

 

 
Tämä oli kyllä aika kiva...olisin voinut jopa kuvitella ostavani ihan rekvisiitaksi mutta sai nyt jäädä.

               Bartin ohi en millään voinut mennä ilman että otin kuvan, aika ihku bling bling ;)

 

Possukin pääsi kuvaan... aika söpö nöffi (onneksi ei enää ole karvalelujen kerääjiä kotona).

 

 

 

Laukkuja ei naisella voi koskaan olla liikaa...vai voiko? No eiiiii :)

 

 

Päivän ainoa ostos, loistavan kunnon omaava Skilan vitivalkoinen tuulitakki 7€. Väri ei ehkä ole ihan omiaan ainakaan töihin mutta ehkä sitä tämän ikäisenä osaa olla jo sottaamatta (nimimerkillä aina jossain kummasti fläkki, tahra, reikä tms.).

Omiakin tavaroita saatiin kiitettävästi myytyä mutta parin viikon päästä uudestaan ;)

 

<3 Sateesta huolimatta ihanaa lauantaita <3

Villasukat lämmittää

Perjantai-illan puhde kirpputoritavarakasan pakkaamisen jälkeen... "mäpä vähän kirjoitan" ;)
Sainpa yhden sukkaparin langat pääteltyä ( hitsi kuinka hankalalta se aina tuntuu tehdä) ja nämäkin tein jo kesälomalla. Mistä juontaa tuo lankojen päättelyn kavahtaminen vaikka se ei todellisuudessa ole vaikeaa eikä niitä ollut edes montaa näissä sukissa.
Nyt on syksy virallisesti avattu ja voi vallan hyvin sujauttaa saappaan uumeniin vähän pidemmätkin sukat.
Aiemmassa tekstissä kuvaamani torkkupeitto pojalle on loppusuoralla...viimeinen ostettu kerä kiertyy virkkuukoukulle.
Sitten täytyy jatkaa lahjaosastolla... joulu tulla jollottaa ;) Neulominen ja virkkaaminen on kivaa!

 

*Ihanaa alkavaa viikonvaihdetta kaikille*

Taatelihassua

Kuvailen tuolla "poketti" kameralla (haaveilen EDELLEEN järkkäristä) kaikenlaista ja myös kuivuvaa luontoa.
Siemenkodat, kuivuneet lehdet, jäkälät, kaarnat jne. ovat aika jännän näköisiä. Mielleyhtymiä niistä tulee myös jos oikein osaa pinnistää ajatusta (mielikuvitusta) sekä siristää silmiä.

 

Tämä tupsu toi mieleen Rölli elokuvasta Milli menninkäisen... sen ihanan luonnonlapsen.

Elokuvassa oli minusta hienosti käsitelty vanhenemista ja kuolemaa.

Nyt kun latasin kuvaa niin mieleeni tuli keijujen syysjuhlat ja joltain tanssin pyörteissä on puuhka jäänyt jälkeen :)

 

 

Tästä kuvasta tuli heti mieleen Suuri tonttukirja, opus joka tuli jouluna (joskus silloin kauan sitten) ja sitä luettiin siskojen kanssa tosi paljon. Nyt kirja asuu meillä kuten kirjan tarinallinen jatko-osakin. Kirjassa on selostettu eri tonttuheimoja, heidän tapojaan ja pukeutumisia. Tästä tupsusta tuli mieleen tyttötontun talvinen karvalakki. Aika muodikas vai mitä ;)

 

 

 

Viimeiseksi tänään tarjolla joko taidokas nahkatyö tai sitten..... nami nami lakritsitaatelit. Uh...ohittamaton herkku ihmiselle joka pitää salmiakista mutta ei syö sitä sokerin takia. Tämä on terveellisempi vaihtoehto... hih!

 

Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele että aivan kreisi mamma mutta ihan aikuisten oikeasti joskus tekee hyvää katsoa maailmaa lapsen silmin, mielikuvitus jylläten.

 

<3 Jännittäviä unia kaikille <3

 

Superman ja bussikuski

Aamulla varhain lampsin saappaat jalassa kosteita katuja bussipysäkille... todetakseni että  "jaa edellinen meni jo" Onneksi aikainen lintu madon nappaa...eli en ollut myöhässä.
Istuskelin siinä katoksen alla ja katselin aamuliikenteen matelua ohitseni.
Kännykkä oli yllättävän monella korvalla, joku joi kahvia, kiihkeää keskustelua vierustoverin kanssa  sekä äänekästä kilpalaulantaa radion kanssa.
Mutta mutta...sitten se tuli.. mustassa autossa.. Superman!!!
Auton ratissa oli mies jolla superman logo paidassa ja sinisillä hihoilla (kera muskeleiden) verhotut kädet( en voi erehtyä...sen verran monta kertaa töissäni on vilahdellut tämäkin sankari).
Olin varmasti ihan hölmistyneen näköinen ja tuijotin sen muutaman hetken kunnes valot vaihtuivat ja sarjakuvasankari viiletti matkoihinsa.
Astuessani sitten omaan bussiin pohdiskelin (ihan kuin ei muuta ajateltavaa olisi) mihin kummaan mies oli matkalla. Oman elämänsä sankari, viilettämässä kohti työmaata.
Olisiko kuitenkin ollut matkalla ehkä johonkin juhliin?
Vai onkohan kyseinen henkilö töissä sarjakuvaliikkeessä....hmm.
No en tullut ajatteluissani mihinkään järkevään lopputulokseen eli... hyvää sankaripäivää vain!

Linja-autoon seuraavan kerran kipusin töiden jälkeen (kuinkas muuten ..heh heh). Olikin hauska ja hyvä kuljettaja. Hän odotti vanhojen mummojen istuutumista ennen kuin hurautteli matkaan. Hän töräytti torvella kun lähestyi pysäkkiä jossa pieni koululainen istui känny kädessä. Koululainen säpsähti hereille ja kipusi sisälle... kuski ystävällisesti sanoi että muistathan seurata liikennettä kun olet pysäkillä. Lapsukainen ei saanut kortillaan maksettua niin kuljettaja vinkkasi kortin itselleen ja sanoi että "tässä ei ole kuin 1.05 enää rahaa, mene istumaan ja soita heti äidille että bussilippu pitää ladata".
Kuljettaja kerkesi vielä ennen omaa poistumistani hauskuuttamaan muutamaa rouvaa pysäkillä (heillä oli baarijakkarat mukana), -"on se hyvä että on omat tuolit, on ainakin paikka mihin istua".
Sanoisin että liikenteellisesti oli mieltä virkistävä päivä...kiitos Superman ja mukava bussikuski <3

Bonsai

Olen aina ihastellut Japanilaisten bonsaipuita. Niissä on jotain rauhoittavaa sekä huumorintajuista... sitä on vaikea selittää koska tuntemuksethan ovat kaikilla meillä erilaisia.
Bonsai itsessään on Japania ja tarkoittaa ruukkuistutusta (bon-ruukku sai-istutus).
Näissä puissahan on säännöt kuinka leikataan jotta pienoispuusta saadaan kasvamaan toivotunlainen. No... luin kyllä netistä hiukan ohjeita ja eksyinpä muutamalle sivustollekkin jossa metsästä haettiin nuoria hiukan jo käkkyrälle kääntyneitä puita, mitä sitten alettiin muokata.
Minä ...hätähoppunen en oikein tähän jaksanut ja keräsin pihasta alkukesästä (johon hiekan sekaan kummasti kasvaa puuntaimia joka vuosi) muutaman alun.
Laitoin purkkeihin ja leikkasin oman maun mukaan. Sisälle näitä ei talveksi oikein voi ottaa kun ovat havupuita.

Yksi hiukan kesällä kärsi kuivuudesta mutta hautaan purkit talveksi maahan...katsotaan keväällä mitä tulee. Sarjassamme Onnelin kokeiluja ;)

 

Tästä oudosti tulee mieleen muppethahmo ...Ruotsalaisen kokin apuri :D

 

Tästä taas pidän eniten <3 Saapa nähdä miten kokeilun käy. Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Valkosipulisato

Valkosipuli... joko sitä rakastaa tai vihaa. Valkosipuli on aina jakanut mielipiteitä.
Itse pidän valkosipulista kovasti jopa niin paljon että rippikouluvaelluksella meidän pappi sanoi että se kuka syö valkosipulin kynnen saa markan. Hah... mikäs homma tuo nyt  olisi.. tämä tytteli muutaman pojan kanssa söi ja kukkaroon kolahti karkkirahaa "seuraavaan ihmistenilmoillepysähdykseen". Ainoa miinuspuoli tässä syömisessä oli ettei kukaan ottanut meitä telttaan nukkumaan joten... nukuimme kirkkaan kesäkuisen lapin taivaan alla kera mäkäräisten.
Noista ajoista on aikaa mutta valkosipuli maistuu edelleen.
Ensi kertaa nyt olen kasvattanut valkosipulia. Ostin markkinoilta viime kesänä maukkaita sipuleita ja sain hyvät neuvot laittaa syksyllä osa kynsistä talveksi maahan. Näistä nyt nostaessa oli tullut isoja yksikyntisiä. Jos haluan monikyntisiä niin uudestaan maahan vielä.
No ensimmäisiä syöty, osa kuivuu talven herkuiksi. Ensi viikolla luvattu tänne kylmenevää joten laitoin taasen kasvulootaan nukkumaan talviunia kaikkein pienimmät valkosipulit.
Aina kun jossain kasvatuksessa onnistuu tulee hyvä mieli, meillä kaikki on luomua ja itseoppineina kasvatettua.... erehdyksistä oppii ja joka vuosi koitan kasvatella jotain uutta.

 

Maistuvaa sunnuntaita kaikille ja iloa päivään.

Hili

Hei vaan kaikki.. minun nimeni on Hili. Minä olen "ylläripylläritipula" ja saavuin kanalaan toukokuun puolenvälin jälkeen. Minut huomattiin vasta pari päivää kuoriutumiseni jälkeen. Äitini Pippuri on aika kipakka tapaus silloinkin kun munii joten siinä varmaan syy miten minua ei ihan heti hoksattu.

 

Koko kesän olen saanut rauhassa kasvaa ja tutustua ympäristöön sekä nauttinut suunnattomasti syödessäni mm. muurahaisia ja matoja.

 

 

Olen kyllä vielä hiukan arka ja mielelläni piiloon pujahdan vaikkapa kottikärryn taakse. Minua ensin luultiin kukoksi mutta luojanlykky etten ole... olen saanut kuulla mitä edellisille "tipuille" kävi kun rupesivat kukkoilemaan. Hui kauhistus!!

 

Minussa alkaa hiukan jo näkyä väriläikkiä koska äitini onkin musta kana ja isäni on aika vaalea väritykseltään. Minusta kasvaa tämän tilan ensimmäinen oma kana, olen kyllä hiukan ylpeä tästä. Nyt vielä nautin vihreän napsimisesta pihalta mutta mikä se talvi on? Onkohan se jotain syötävää, jään jännityksellä odottamaan.