Taukoa vailla

Vajaan kahden vuoden sisään on sattunut 

elämääni myllertäneitä asioita,

odotettuja ja odottamattomia.

Nämä asiat ynnättynä ovat niin vieneet aikaa ja voimia

etten täällä ole ollut kovin ahkerasti,

lukemassa muiden blogeja

saatikka itse kirjoittamassa.

Blogini jää nyt tauolle,

määräämättömäksi ajaksi

mutta minut löytää instasta.

Kiitos kaikille lukijoille, kommenttia laittaneille ja blogiystäville,

en katoa vaan maastoudun ;)

See you in insta <3

Hmm..

Hmm,

ollaan erilaisia ja toimitaan omalla tavalla sehän on selvää.

Sitä vain en edelleenkään ymmärrä kuinka toiset voivat toimia ohjeistusten vastaisesti, ne kun ovat  tarkoitettu ihan meitä kaikkia suojaamaan. Miksi pitää olla vastarannan kiiski kun toisaalla sairastuu ja    kuolee ihmisiä, isiä, äitejä, siskoja, veljiä, naapureita, tuttuja.                                                          Jotenkin minun ajatukseni ei taivu siihen piittaamattomuuteen ja oma napaan. Yhdessä täällä pallolla asutaan vaikka täältä ihan yksin lähdetään, tärkeintä on kuitenkin se elon olo, mitä ja miten eletään.

Jokaisella saisi olla vastuuntuntoa jotta jonain päivänä voisimme hengähtää ilman maskeja, hymyillä ja halata. Mennä töihin ilman että pelkää vievänsä tai tuovansa virusta. Juhlia syntymäpäiviä ja pitää kekkereitä, tavata ystäviä ja uusia ihmisiä, haahuilla museoissa ja nauttia teatterista, kieppua linnanmäellä ja harrastaa yhdessä muiden kanssa.

Korona on niin paljon määritellyt töiden tekemistä, liikkumista, tekemisiä ja ennen kaikkea tekemättä jättämisiä.

Se että käsien pesu, nenäliinaan niistäminen, hihaan yskiminen voisi nyt vihdoin jäädä kaikkien        käyttöön tämän pandemian jälkeenkin, ei todellakaan haittaa.  Se että sairaana ollaan kotona ja käydään vain lääkärissä,  ei varmaan huono asia ollenkaan. Se että varhaiskasvatukseen ja kouluun ei tuoda sairasta lasta, ei varmaankaan haittaa ketään?! Tuskin ketään. Otetaan rokotteet ja pidetään nämä käytänteet tulevaisuudessakin,  pysytään terveinä.

*Tämän päivän yskäisy, kun niin välillä sapettaa*

"tresörmäp"

 Kaksi vuotta sitten tein ajatuksella aarrekartan,

oikein ison unelmakartan.

Silloiseen elämäntilanteeseen sopivia unelmia, 

lehdistä leikatuin sanoin ja kuvin.

Katselin sitä seinälläni yhtenä päivänä tarkemmin

 ja totesin että moni asia oli toteutunut,

ei ehkä ihan niin kuin olin ajatellut, eli elämä yllätti.

Oli aika tehdä uusi, 

moni asia on muuttanut muotoaan

mutta vielä on pieniä sekä suurempia unelmia,

 mitä kohti haluan jatkaa matkaa.

Lehtipino, sakset ja liimaa esille,

visuaalinen työskentely ilmoille.

Kartasta tuli puolet pienempi ja selkeämpi,

ehkä ikä ja realistisempi katse tulevaan vaikutti tekemiseen.

Unelmia pitää kuitenkin olla,

niiden ajattelu sateisena päivänä piristää.

Itse pitää kuitenkin tehdä töitä niiden saavuttamiseksi

ja kun ne ovat esillä joka päivä,

niitä ei unohda.

Seinällä nyt siis uusi "tresörmäp"

joka tuo hymyn huulille ja pientä odotusta tulevaan.

Oletko sinä tehnyt aarrekarttaa?

Pidätkö sitä näkösällä?

Onko toiveitasi toteutunut?

Kerro kokemuksistasi.

*unelmoidaan tänäänkin*

Kuuletko sinä?

 On eri asia kuunnella vai kuulla, hassultahan tuo kuulostaa mutta näin se vain on.

Kuvittele tilanne...

Ratikkaan työntyy ovista vaunut joissa istuu uteliaana katseleva, pieni ihmisen taimi. Äiti on huolehtivainen ja ottaa lapaset pois sekä avaa haalarin vetoketjua. Vanhempi istuu vaunujen viereen ja kaivaa taskustaan kännykän jota aloittaa selaamaan. Pienokainen yrittää ottaa katsekontaktia sitä saamatta. Hän yrittää hivuttautua ylemmäs jotta näkisi ulos, siinä onnistumatta. Suusta tulee äiti, äiti ja vanhempi paijaa päätä nostamatta katsettaan ylös puhelimesta. Lapsi aloittaa uudet nousupyrkimykset, naama alkaa punoittamaan ja ääni alkaa kohoamaan. Äiti ottaa tottuneesti tutin ja tyrkkää lapsen suuhun, samalla laskee selkänojaa lepoasentoon ja kaiken aikaa silmäilee puhelinta. Tutti lentää kärryistä, lapsen huuto täyttää vaunun. Äiti tuohtuu ja punastuu, ääneen puuskuttaa -"jos et osaa olla hiljaa niin meidän täytyy sitten jäädä pois". Pysäkille saavuttaessa äiti vetää vaunut ulos, lapsen huutaessa ja potkiessa. Äidin naamassa loistaa kiukku, kännykkä kuitenkin pysyy tottuneesti toisessa kädessä.

Vanhempi pariskunta kipuaa kyytiin ja etsiytyy neljän paikalle vastakkain istumaan. Rouva pulputtaa niin liukkaista lattioista kuin korkeista penkeistä. Kaivelee laukkuaan ja pohtii laboratoriotuloksiaan, lääkärien pätemättömyyttä ja hoitajien huolimattomuutta. Ulkona satelee lunta ja mies on asettanut mustat rukkaset syliinsä, katselee ulos. Mannerheimintien ikkunoissa loistaa monissa vielä jouluvalot ja se selvästi nostaa hymyä namalle. - "Katso kultaseni kuinka kauniilta ulkona näyttää", hän sanoo vaimolleen. Rouva ei selvästi kuule kuin oman äänensä ja jatkaa päivittelyä ruokakaupan kassojen tympeistä ilmeistä. Matka jatkuu mutta vanha herra pysyy lopun matkaa vaiti.

Itsekseen puheleva, parrakas mies saapuu keskimmäisistä ovista, -"kylmähän siellä on". Maskinaamaiset kanssamatkustajat ovat hiljaa ja katsovat poispäin. Mies kävelee jutellen ihan raitiovaunun etuosaan ja istuu alas. Pientä puheensorinaa kuuluu matkan aikana ja kukaan ei kiinnitä huomiota, ei edes lähellä istuva rouva ruokakassiensa kanssa. Pysäkin lähestyessä mies nousee ja toivottaa rouvalle hyvää alkanutta vuotta. Rouva ei käännä edes päätään. Mies kääntyy lähemmäs ovea vaunun kaartaessa pysäkille ja juttelee -"voi sitä ihan toivottaa takaisinkin". Ovi avautuu ja parrakas mies on poissa. Rouva istuu edelleen jähmettyneenä, ikkunasta ulos katsoen ja raitiovaunu jatkaa matkaansa.

Voisin kirjoittaa näitä esimerkkejä loputtomiin, ratikassa kun istun monesti viikossa. Omistatko sinä kuuntelemisen taidon?

Kuinka paljon ilmassa lentääkään sanottuja sanoja mutta ei kuultuja!

❤ Kuunnellaan toisiamme❤

Raivo

 Raivo on sanana niin paljon sisällä pitävää, 

agressiivisuutta ja arvaamattomuutta, sanoja ja tekoja.

Raivo liittyy myös luontoon esim. pauhaava ukkonen tai pelottavana myrskyävä meri. 

Raivo varoittaa!

Mitä kuuluu eläinmaailman "agrelle" räyhäävälle mesimäyrälle, pelottomalle saalistajalle? 

Raivo luonnossa auttaa selviytymään.

Raivoa on nyt ilmennyt hiihtoladuilla, kohdistuen lapsiin tai hitaasti sivakoiviin ihmisiin. 

Raivo tyhjentää ladun ja edesauttaa lapsia unohtamaan liikunnan ilon.

Kamikatzena kiitävät pyöräilijät jakavat sanallista (painokelvotonta) raivoaan huudoin eteen sattuville kävelijöille. 

Raivo aiheuttaa vaaratilanteita ja onnettomuuksia.

Raivo kohdistuu lumenauraajiin jotka eivät heti ole joka paikkaan kerinneet.

 Raivo ei liikuta kuitenkaan lunta, 

paitsi jos tartut itse kolaan kiukuspäissäsi.

Hiekoitusraivoakin löytyy jakautuneena, 

toiset ehdottomasti haluavat hiekkaa joka paikkaan ja toiset jättäisivät osan jalkakäytävästä hiekoittamatta 

jotta pulkkaa voisi vetää perässään.

Raivoajat voisivat mennä hiekkalaatikolle istumaan.

Minulle kaikki heti asenne, turhautuneisuus, 

hektisyys ja silmitön kiire luo raivoa

Jos tässä maailmassa olisi vähemmän raivoa, 

negatiivisuuskäyrä laskisi ja voisi alkaa positiivisemman elon aika.

Ajatellaan ennen kuin aukaistaan suu, pysähdytään edes joskus

ja hei....voi ihan pitää mölyt mahassa.

❤ Seesteisempää eloa ja oloa kaikille ❤

Kyllä se vaihtuu väkisinkin...

 

Vuoden viimeisiä vedellään

ja väkisinkin tulee mietittyä kuinka rankka

menetysten vuosi onkaan takana.

Ihminen on siitä hassu otus

että on helpompi ynnätä negatiivisia asioita elämässään

kuin niitä positiivisia.

Elämä kuitenkin on elämisen arvoista myös silloin

kun sitä vähiten arvostaa.

Alamäkien jälkeen onnekkaat sattumukset, auringon pilkahdukset,

naurun helinät sekä onnen pipanat tuntuvat erityisen lämmittäviltä.

Mitä vanhemmaksi olen tullut

sitä pienempiä asioita arvostan

ja samalla sitä suurempi tarve on auttaa muita.

Tehdään tulevasta vuodesta yhdessä parempi kuin menneestä.

Nähdään hyvyyttä ympärillä, kannustetaan ja autetaan muita.

Nautitaan hetkistä ja iloitaan onnistumisista.

❤ Hyvää uutta vuotta ❤

Pötkähdys

 

Syksy on ollut pitkä ja harvinaisen kaunis,

ainakin minun silmääni.

Lehdet alkavat suurin osa olla kenkien alla  liimautuvaa massaa,

aiheuttaen vaaratilanteita syyshämärässä,

heijastimin varustautuneessa kansassa.

Valveutuneet yksilöt ovat vuoranneet itsensä

sormikkain, maskein

 ja tietysti lämmittääkseen ajatuksiaan ovat upottaneet päänsä pipoihin.

Löytyy myös yksilöitä joilla on silmälasit kaiken tämän päällä,

sankalla huurteella kyllästettynä.

Siinä sitä sitten ollaan,

heijastimetkin ilmaisevat kulkijan muille tien käyttäjille

 kun liukastumisen hetki saapuu,

se kun tulee yllättäen ja varoittamatta.

Siinä ei lentäneet maskit auta kun ärräpäät sinkoavat ilmaan

yhä kiihtyvänä pisarapilvenä,

maahan pötkähtäneeltä kanssakulkijalta.

Apua ei haluta koska turvavälit on pidettävä.

Niinpä kiusallisen liukastumisen hetki

on ohi kiitävä aika

tässä syksyn liukkaudessa ja hämärässä.

Pakotus vain kaatuneen pakarassa,

maassa sekaisin menneet märät lehdet.

❤Pysytään pystyssä tänäänkin❤

                                                       

Elämän mittainen villalankani

 

Ajatuksia viilettää vinhaa vauhtia,

joskus niistä saa kiinni 

ja välillä kuuluu vain ohikiitävä suhahdus, 

siinä se sitten oli....

hetki sitten napattavissa.

Instaan saa helposti kiteytettyä hetkellisiä ajatuksia,

mutta pidempää tekstiä saa nyt ihan kiskoa ulos,

ei kovin mukava olotila.

Vähitellen sitä tajuaa mitä kaikkea on taakse jäänyt 

viimeisen vuoden aikana

ja samalla sitä alkaa kirkastumaan ajatuksia tulevaan.

Otollinen ajoitus kun tuo vuoden vaihtuminenkin lähestyy.

Ihmisen elo on sitten kummallinen lankakerä,

oikeastaan vyyhti tai sekanöttönen.

Alku ja loppu löytyy mutta mitä siinä välissä 

niin se onkin yllätys.

Värin vaihdoksia,

ohenemista,

paksuuntumista,

solmusutturoita,

mahdollisesti liitossolmu jos toinenkin.

Koostumuseroja meillä on tietenkin

ja grammamäärät vaihtelee,

silti aina löytyy se alku ja loppu.

Lohdullista, vai mitä!?

Pohdinnassa on ollut mitä kaikkea omasta sekanöttösestä

on saanut kudottua,

aika paljon villavan hyvää sekä pahaa.

Elämä on antanut aika hyvät ohjeet,

noh, välillä ne ovat tulleet kyllä jälkijunassa.

Vielä ei neulos ole arvatenkaan valmis,

sitä en itse tiedä milloin on, hyvä niin.

Kietoudun tähän neulottuun osioon ja koitan selvittää

ohjeistusta seuraavaan.

Odotan oikeastaan jännityksellä mitä seuraavaksi,

tasapainoa tavoitellen, neuloksesta tulee valoisaa ja kevyttä.

Onko sinun neulos mitä materiaalia? 

Oletko löytänyt ajallisesti oikeat ohjeet?

❤ neulonnan iloa sinullekkin ❤

Sukellus tekstimereen

 Minä pidän kirjojen lukemisesta,

rapisevien sivujen kääntelystä,

siitä ahnaasta katseen kuljettamisesta

mustekiehkuroiden maailmassa.

Keskittymistä toisen ihmisen ajatuksiin, 

jotka hän on luonut sekoitellen sanoja ja muodostaen lauseita,

 kasvattaen kokonaisia maailmoja.

Soljuvaa tekstiä on ihana lukea, 

tarinoihin on mukava sukeltaa.

Upottavassa tekstissä voi viipyä kirjallisen,

hyvässä viipyä kotvasen.

Sitten on niitä joita ei millään saa luettua.

Sellaistahan se elämäkin on,

kurkkimista oksan takaa,

uskaltautumista mukaan,

sukelluksia auringon kultaamaan veteen,

sekä niiden purjeveneiden seurailua jotka katoavat horisonttiin.

Ja mitähän se Onneli sitten lukee,

 on tietenkin nyt kielenpäällä.

Onneli lukee kaikenlaista,

satukirjoja, runoja, tarinoita, dekkareita, oppaita,

sanomalehtiä, internettiä..... heh!

Mitäs siellä luetaan tai jätetään lukematta?

❤Lukeminen on kivaa niin yksin kuin ääneenkin❤

INtrovertti

Tässä taannoin blogiystäväni Marjaana omassa blogissaan 

mietti introverttiuutaan,
täällä toinen.

Se on toisaalta elämää ehkäpä kaventava

mutta tavallaan myös avartava.

Mietin ja pohdin paljon ihan oman pään sisällä

ihan ilman toisen löpinöitä,

päädyn tulokseen jos toiseenkin,

puntaroin ja aprikoin.

Vatvon ja vatkaan

ja voih sitä onnea kun saan ahaa elämyksen.

En vihaa ihmisiä

mutta kynnys on aika suuri,

nousta ja puhua ääneen.

Sitten, niitä ihmisiä tulee elon matkalla eteen

joiden kanssa on niin helppoa ja luontevaa puhua,
tai olla vaan
 ihan puhumatta.

Se on ihan hämmästyttävän ihana kokemus

joka nostattaa oloa viikoiksi eteenpäin.

Introverttinä uskaltaisin sanoa

että tulee huomioitua ihan tätä 

ympärillä kuhisevaa elämää

aika syväluotaavasti,
sitä kun on ns. seuraaja roolissa,
katsojana kuin seinämuuri.

Joskus nuorempana olin hiukan kateellinen

niille ekstroverteille, 

elämänpomppijoille

 joilla oli suuri kaveripiiri

ja menoa ihan loputtomiin.

En enää,

pidän tästä omasta olotilasta.
Onneksi työssäni,
lasten kanssa pystyy olemaan oma itsensä.
Lapset eivät kyseenalaista
vaan hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.
Aika lohdullista tässä omituisessa maailmassa.
Samoin kun kirjoittaa
 niin sitä on helpompi "puhua" ääneen,
kiitos kun luette ja kommentoitte,
olette olemassa <3

*Onnea on olla omanlainen*

Sisaruus back

 Pidimme iso-siskon kanssa siskopäivän.

On hienoa että kaikkien näiden vuosien jälkeen kun olemme hoitaneet

omia lapsia, äitiä ja viimeiseksi isää

niin on taas löytynyt sitä omaa juttua, yhdessä tekemistä.

Toki vielä keskusteluissa paljonkin pohditaan mihin kaikki tunnit ovat menneet mitä yhdessä olemme olleet. Hyötykäyttöön, hih!

Oli ihana syy astella alipukeutuneena Kämppiin, istahtaa baariin, juoda samppanjat kera mansikoiden,

ja syödä kevyt (mutta ylettömän täyttävä) lounas.

Pohdimme juurikin sitä kuinka isä olisi ollut puolestamme onnellinen että otimme luxushetken itselle ja nautimme oikein ruhtinaallisesti.

Palvelu oli hyvin ystävällistä, tunsimme olomme huolehdituiksi.

Milloin sinä olet hemmotellut itseäsi?

Minkälainen suhde sinulla on sisaruksiisi?

❤ Sisaruus on elinikäinen ystävyys ❤

Arvonta suoritettu!

 Arvontaan osallistuminen loppui klo 18

Kiitos kaikille jotka raapustelivat ajatuksiaan, 

"mikä sinut tuo blogiini".

Arvonnan suoritin ihan vanhanaikaisesti,

lippuäänestyksellä 😊

Kristallimalja sai olla arvontakippona tänään.

Voittajalle siis lähtee Finlayson essu ja yllärinä pohjalla Luhdan pikku pyyhe,

 jonka voi Cheffimäisesti asetella uumalleen essunauhojen alle.

Tällä kertaa onni osui Minttu47 osallistujalle.

"Kirjoitat kaunisti elämästä, myös käsityöt ym. ideat kiinnostavat".

Kiitos Mintulle ja olen laittanut sinulle sähköpostia.

Paljon onnea voittajalle.

❤ Kiitos osallistumisesta ja jatketaan yhteistä matkaa❤

Mitä jos onnea ei löytyisikään?

 Mitä jos onnea ei löytyisikään?

Sehän tietenkin riippuu mitä tarkoittaa onnella ja kuinka laajaksi se on paisunut omaan ajatukseen.

"Elämä ei ole elämää ennen kun", "olen onnellinen sitten kun", "vasta sitten olen onnellinen",

tuntuuko mikään tutulta?

Ihminen on siitä kummallinen otus että osaa ihan ilman minkäänlaista opetusta olla onneton sekä tyytymätön ja kateellinen.

Lapsi kun syntyy hän elää onnellisuuskuplassa, vanhempien tehtävä on pitää kupla ehjänä mutta ei ympärillä. Onko ajatuksena ymmärrettävä?

Kun sisäinen minä on onnellinen pienistä asioista, arkisista tapahtumista, sitä kestää elämän aallokkoa paremmin. 

Ainakin nuorempana elämän onni oli se poikaystävä, seuraavaksi tuli vakaa työpaikka.

Jossain vaiheessa vaihtui onnen sisältö perheeksi ja omaksi kodiksi.

Ja sitten onni muutti todella muotoaan;

onnea on kokonainen yöuni,

lämmin ruoka lautasella,

auringonpaiste tai pakkaspäivä,

raitis ja puhdas ilma,

onnea on päästä lääkäriin kun tarvitsee

ja puhtaat sukat aamulla.

Nyt kun puolivuosisataa takana ja elämän kolhuja 

 niin onnellisuutta löytyy myös

perhosen siiven liikkeestä,

tuulen huminasta lehvästössä,

kahvin mausta aamulla,

kävelyn tuottamasta väsymyksestä,

työn ilosta

 ja elämän loputtomasta kieppuilusta.

❤ Arkionnen ei kannata antaa olla unelmista kiinni ❤

Villa hyvämieli

Villa tuottaa hyvää mieltä monella tapaa,

se on lämmittävä niin iholle kuin mielelle.

Villasta on moneksi,

sukiksi, lapasiksi, pipoiksi, kaulahuiveiksi, säärystimiksi, villapaidoiksi, villahousuiksi jne.

Tämän tietää ainakin neuloosia potevat koukkuilijat :)

Neulojalle tekeminen tuottaa mielihyvää,

saajalle lämpöä ja iloa pitkäksi aikaa.

Meneillä on Helsingissä keräys johon voit toimittaa villasukkia, käsineitä ja lapasia.

Löytyykö sinulta aikaa ja voimia osallistua neulomiskeräykseen maamme kodittomien ja matalan kynnyksen toimipaikkojen asiakkaille.

Jokainen meistä tarvitsee joskus apua ja silloin kun sinulla on mahdollisuus auttaa,

kannattaa osallistua ❤

A-klinikkasäätiö on polkaissut käyntiin keräyksen josta lisää täällä .

Marraskuun loppuun asti voit toimittaa tuotteita keskustoimistoon

A-klinikkasäätiö/Annuska Dal Maso

Ratamestarinkatu 7 A

00520 Helsinki 

❤ Lahjoita lämpöä ❤

"Sormitulpat"

Sain työkaverilta pyynnön,

joka oli kiva toteuttaa.

Sorminukkeja tunnetaitojen opetteluun,

toivotut hahmot olivat ympyriäiset kirjasta.

Muistan tehneeni sorminukkeja

joskus todella kauan aikaa sitten,

eri tekniikoilla,
mm. huovasta ompelemalla.

Nämä ystävät valmistuivat virkaten 

ja jämälankoja hyödyntäen.

Aika pientä näpertelyä

ja lopputulos ei todellakaan

mitään arigumitasoa.

Toivon että näistä on lasten kanssa

iloa moneen hetkeen.

Oletko sinä virkannut sorminukkeja?

Oletko mahdollisesti arigumitaituri?

Psst...muistathan meneillään olevan kilpailun, 30.8 asti vastausaikaa

*Leikki pitää mielen virkeänä*

Kiitos!

 Iso kiitos kaikille lukijoille,

blogiystäville, piipahtelijoille,

 kommentoijille sekä myötäeläjille.

Teitä on vuosien varrella ollut hurjasti

ja lukumittarini piippaa kilpailua.

Kommentoi mikä tuo sinut blogiini?

Palkinnoksi tulee kesäinen essu ja ehkäpä pieni yllätys ;)

Yksi arpa kaikille, kaksi arpaa kirjautuneille lukijoille ja kolme jotka seuraavat minua kirjautuneina  myös instassa.

Merkitse siis kommentti ja arpamäärä.

Aikaa vastailuun on 30.8 klo 18.00 asti jolloin arvonta tehdään ja voittajan julkistan uudella postauksella jolloin myös pyydän voittajaa ottamaan yhteyttä, ellen sellaista ole jo pystynyt tekemään.

Postitan vain Suomeen.

Seuraa osuuko arpa kohdallesi <3

Mitä haluan? Mitä tarvitsen?

 Apinoin apinoijalta 

(tulikohan oikea sanamuoto)

eli ihanan hersyvältä Satu Rämöltä hänen blogistaan .

tämän idean.

Kaikkihan me jotain haluamme, välillä enemmän välillä vähemmän.

Haluamme suuria ja pieniä asioita,

mahdottomuuksia ja mahdollisia,

sekä kaikkea ihanaa vain sen takia että olisi kiva saada.

Kun kirjaa halujen viereen mitä sitten oikeastaan tarvitsee

 niin listassa voi tapahtua muutoksia

 ja ehkäpä itselle kiteytyy jotain ajatuksia,

huomioita.

Elämä on monessakin suhteessa saamista ja antamista,

ei vain tavaran muodossa, muuten olisi "hamsteri".

10 asiaa joita nyt haluan

Haluan hohtavan valkoisen hangen ympärilleni ja ahkion jossa istua, sekä koiravaljakon vetämään minua läpi talvisen maiseman.

Haluan toimivan hapanleipäjuuren jotta saisin kesällä suuhuni eksyneen leipäpalan maun takaisin.

Haluan pätkähtää kampaajan tuoliin ja antaa kutrit hellittäväksi.

Haluan perintönojatuoliini uudet jouset ja ihanan raikkaan verhoilun. Voisin sitten velttoilla kauniissa tuolissa sadepäivinä.

Haluan muuttaa nyt ja heti unelmieni kotiin, joka on ihan minulle koko loppuiäksi tarkoitettu.

Haluan istua pitkään aamuisin kalliolla, merituulen puhaltaessa kasvoille, ilman kiirettä töihin.

Haluaisin päästä uimaan meriveteen joka päivä ja virkistyneenä istuskella rauhassa kahvikupin ääressä.

Haluan että elämä palaa maailmassa koronattomaan olotilaan.

Haluan moottoroidun vuoteen, pehmeät peitot sekä tyynyt ja pellavalakanat... oho, siinä olikin monta haluamista samaan.

Haluan onnellisuutta läheisilleni, hyviä päiviä ja onnistumisia.

10 asiaa joita nyt tarvitsen

Tarvitsen uudet kurahousut töihin niiden tilalle joita on jo saumasta korjailtu jesarilla.

Tarvitsen läppärin tämän viimeisiä vetelevän masiinan tilalle ennen kuin kärähtää käämit (minulla tai koneella).

Tarvitsen punkkisuihkeen, toimivan sellaisen, töihin tietenkin.

Tarvitsen veden juontia tasaisesti pitkin päivää, miten kummassa sen voi unohtaa?!

Tarvitsen stressittömän viikon tai vaikka kuukaudenkin, ihan vain toimivaa arkea, ei tarvitse olla mitään huikeeta juhlahubaa.

Tarvitsen sinnikkyyttä jaksaa kävellä edelleen nuo työmatkat, vältellen julkista liikennettä, muutoin istun maski päässä (huomaavaisuushaaste muillekkin).

Tarvitsen päivään lisätunteja jotta jaksaisin aloittaa kirjan lukemisen (kesä on kyllä mennyt ihan huithapeli).

Tarvitsen järjestelmällisyyttä että saisin kaikki keskeneräiset asiat valmiiksi, harmittaa kun ei aina jaksa ja sitten jää odottamaan päivää parempaa.

Tarvitsen isomman peilin jotta voin nähdä tämän 50v. naisen ja olla ylpeä itsestäni.

Tarvitsen sen sammakon ;)

Mitenkäs sinä? Uskallatko tarttua haasteeseen ja pohtia mitä haluat ja mitä tarvitset?

❤ Onnellisia ajatuksia tähän päivään ❤

Hoidan alta pois!

Sponsoroitu blogipostaus *Sortterin kanssa

Jos jotain hyvää voi läheisen kuolemasta tulla

niin sanoisin sen olevan järjestelyn pakko.

Ihmisen kuolemaan liittyy niin hirvittävästi isoja ja pieniä asioita,

joita täytyy surun keskellä hoitaa.

Onneksi isän kanssa oli jo aiemmin sovittu mm.

minkälaisen hautaamisen ja hautaustilaisuuden hän haluaa.

Meillä on avoimesti puhuttu kuolemasta

 koska se nyt vaan on osa tätä ihmisen elämää.

Surun keskellä on todella hankala miettiä virsiä,

 urkusooloja, arkkua ja kukkia,

 mitä toinen olisi halunnut.

Pieni vinkki; säästää kuluissa kun asioita on valmiiksi mietitty 

eikä jätä kaikkea hautaustoimistolle tehtäväksi.

Silti kommelluksilta ja pieniltä mielipahoilta, 

emme mekään siskokset säästyneet

tässä rankassa ajassa

mutta olemme taas piirun viisaampia.

Uskomaton on asioiden määrä mitä pitää hoitaa;

vuokrasopimuksen-, sähkösopimuksen-, puhelinsopimuksen-, erilaisten alennuskorttien-,

 vakuutusten- ja jäsenyyksien purku.

 Lehtitilausten lopetus,

sometilien mitätöinti (jos niitä on), sukulaisille ja ystäville suru-uutisen ilmoittaminen.

Loppujen lopuksi se lähin omainen on veroviranomainen,

hengissä pitää olla niin pankkitilit kuin lappukavalkadi

vielä vuosi kuoleman jälkeenkin,

ja yrittäjillä vielä pidempään.

Hautajaisten jälkeen laadin itselleni jo pohjan hautajaistestamenttiin,

jonka siirrän seuraavaksi nettiin talteen.

Olen myös tehnyt pientä vihkosta lapsiani helpottaakseni

mm. osoitteet sekä seurakunnat missä milloinkin olen luurannut, helpompi heidän sitten hakea

niitä virkatodistuksia/sukuselvitystystä perunkirjoitusta varten.

Vanhoista sukutavaroista teen listaa mikä on mistäkin,

ihan vain varmuudeksi.

Oletko tullut ajatelleeksi myös kuluja?

Elämässä voi hyvin säästää rahaa, voi ottaa lainaa tarvittaessa

mutta kun kuolema yllättää

niin laskujen pino vain kohoaa.

Viimeiset sairaskulut, arkkuvaatteet, arkku, kukat, siunaustilaisuus,

 muistotilaisuus ja puhumattakaan Helsingin Sanomien kuolinilmoituksen hintaa

 joka on ihan hiuksia nostattava.

Pieni vinkki; helppo tehdä itse netissä ja säästät tässäkin muutaman pennosen.

Vainajan siirtokulut säilytyksestä siunaustilaisuuteen, 

siirto hautaan tai siirto vielä tuhkaukseen jos kyse uurnan laskusta.

Asumiskulut niin kauan kunnes asunto tyhjennetty, tavaroiden muuttokulut.

Tähän päälle siis suremaan jääneille omat kulut,

 ellei satu omistamaan jo mustaa vaatetusta.

Hautavihkot ja mahdolliset kuvauskustannukset, 

COVID-19 on moniin hautajaisiin tuonut mukaan striimauksen.

Perunkirjoitukseen tarvittavien papereiden tilaus ja nehän maksaa kaikki.

Pieni vinkki; tilaa heti virkatodistus/sukuselvitys, seurakunnilla on pitkät jonot ja perunkirjoitus pitää tehdä kolmen kuukauden sisään kuolemasta.

Kaikki kuolemaan liittyvät kulut tietenkin ensin maksetaan vainajan tililtä

(näidenkin hoitoon tarvitaan luvat koska tilit sulkeutuvat ihmisen kuollessa),

sitten vasta velkojat ja lopuksi perijät.

 Mutta jos käykin niin että vainaja on varaton?

Vainajan kotikunta tulee avuksi jos omaiset eivät halua maksaa tai heitä ei ole,

kukaan ei jää hautaamatta.

Kyllä olen pohtinut niin kaapeissa olevien selvittämättömien tavaroiden määrää,

paikoilleen laittamattomia valokuvia,

elämisen jokapäiväisiä maksuja

 ja tililtä meneviä kuluja.

Parasta kun hoitaa joka päivä asiat siihen malliin 

että voi hyvillä mielin käydä iltaisin nukkumaan,

vaikka ne olisivatkin viimeiset unet.

Nyt jos joku ajattelee että makaaberia ja pirujen maalausta seinille

niin kyllä ja ei,

 järki nyt vaan puhuu.

Niputa myös velkasi

 ja käytä vaikka *Suomalaista Sortteria .

Sortter tarjoaa nopeaa

 kilpailutus- ja vertailupalvelua

ja se on hakijalle maksuton palvelu,

mikä on tänä päivänä hieno asia.

Pesän järjestelijöille on helpompaa 

kun velkojia ei ole ole joka suunnalla.

Hoida valokuva-albumit ajantasalle

ja vaatekaapin perällä lojuvat vaatteet kierrätykseen.

Hoida paperit järjestykseen,

kirjoita ylös tahtosi

ja kerro se myös läheisille.

Siivoa kaappisi,

tee asioita tänään älä jätä huomiselle,

toteuta unelmiasi,

elä.

Kommentoi ja lisää vinkkejä, autetaan heitä jotka tähän tulevaisuudessa joutuvat.

Kaiken järjen mukaan....

Kaiken järjen mukaan tähän olin varustautunut,

ihminen vanhenee,

tulee sairauksia

ja jokaisella meillä on aikamme.

Silti tuntui pahalta.

Kaiken järjen mukaan tästä selviän,

ehkä nopeammin kuin ajattelin.

Sain olla viimeisen päivän vierellä

ja loppu oli kaunis

jos kuolemaa kauniiksi voi sanoa.

Silti tuntuu tyhjältä.

Kaiken järjen mukaan 

isällä on parempi olla,

ilman koronan tuomaa eristystä

meistä tytöistä,

ilman kipuja.

Silti on pohjaton ikävä. 

Kaiken järjen mukaan näin se elämä vie,

alusta loppuun.

Aika siinä välissä,

  lopun edessä, 

tuntuu lyhyeltä

vaikka on kestänyt vuosikymmeniä.

Silti kello tikittää edelleen.

*Onnellisena muistoista tänäänkin*

Tuomen tuoksuun

Hiipui voimat

loppui puhe.

Kädestäni vielä kiinni pidit

olit hetken siinä ihan mukana.
Kulmat kohosivat, silmä raottui,
hymyilit.

Siskon kanssa päivän keväisen,

vietimme jutellen ja höpisten, 

koko ajan vierelläsi.

Iltaa viilenevää kohden

hiljeni hengityksen tahti,

viimeinen rauhallinen henkäys...

ja niin sinä isä lähdit.

Kiitollisena maailman parhaimmalle isälle,
ikävä on suunnaton.

*Kevätlämpöön ja tuomenkukkain tuoksuun <3*