Teidän olettamuksia minusta

Tämän mielenkiintoisen haasteen nappasin tänne elämäniloisen Kristan blogista https://www.puutalobaby.fi/teidan-olettamuksia-minusta/

Kysyn siis, mitä oletat minusta?

Keräilen ajatuksianne ja teen niistä yhteispostauksen ,vastaillen itse oletuksiinne :)
Jään mielenkiinnolla odottamaan viestejä joita voi myös laittaa sähköpostitse. Instan käytössä olen auttamattoman hidas joten sinne ei välttämättä kannata kirjoitella... tai saa mutta huomaanko niitä niin se onkin ihan toinen juttu nimimerkillä tekniikkadinosaurus!

 

*mukavaa perjantai-iltaa*

Mullan alle piilotettu

Kaikenlaista vuosien varrella olen mullan alle piilotellut..muutaman kissan ja pikkusiskon aavikkohiiriäkin... mutta ne  ihan viralliseen paikkaan.. ja ei elävinä (makaaberi huumori taas nostaa päätään heh! ..huomaa että on marraskuu).
No mutta niistä piilotelluista siemenistä ajattelin kertoa.
Lapsuudessa jostain ulkoa löysin siemeniä jotka sittemmin täyttivät kasvustollaan ison alta kastelevan ruukun. Tätä onnea kesti siihen asti kunnes muutin itsenäiseen elämään ja sain senkin kukkapuskan katoamaan...takaisin mullan alle, se oli kauniisti kukkiva mustanmerenruusu.
Kummallisesti myös anopinkielet ja iso jukkapalmukin koki kovia, syyhän ei ollut kasteliassa vaan kasvit vain järkyttyivät suuresti muutosta ;)
Kakruna harrastin syötyjen hedelmien siemenien piilotusta äidin kukkapurkkeihin (toiveena oli mm. oma kirsikkapuu) mutta jotenkin muistikuvaa ei ole siitä että kasvoiko niistä koskaan mitään ,epäilen että joku kävi kitkemässä loistavat istutukseni.
Sisareni sensijaan piilotti kananmunan lapaseen.. siitäkään ei kyllä kasvanut mitään :D
Äidilläni oli kaapissa piilossa matkoilta tuomia siemeniä ja sain 2012 häneltä lohikäärmepuun siemenen sillä ehdolla että koitan ainakin kasvattaa.
Istutin, odotin yli puolivuotta ja sillä viikolla kun äiti uupui sairautensa alle, purkissa alkoi vihertää. Nyt traakkipuu on huolellisessa hoidossa jotta saisin sille pitkän elämän... muistopuu <3
Maalla olen päässyt mielin määrin mylläämään ja kokeilemaan kasvatusta niin kukkien kuin syötävienkin kanssa, kiitos siitä rakkaalle ukolle <3
Kasvatusta on sisälläkin hauska kokeilla joten..
Internetin ihmeellisessä maailmassa on onneksi ohjeita vaikka mihin ja niistä innostuneena olen sitten saanut purkkiini sekä avokadon taimen sekä sitruunapuun alun.
Avokadon hedelmistä on turha edes unelmoida mutta tuon luomusitruunan toivoisin joskus hedelmiä kantavan...kunhan edes kukkisi, sekin olisi upeaa.

 

Jipii... jotain tapahtuu, juuri on alkanut kasvaa ja halkaissut kiven.

 

 

Aino-lasin alla kosteus säilynyt hyvin ja varsi aloittanut kasvunsa.

 

 

 Päivässä parissa venyminen on huimaa :)

 

Sitruuna lähti huomattavasti nopeammin kasvuun kuin avokado joka mietti pitkään ja aloitti juuren kasvatuksella. Oletko sinä kokeillut jotain eksoottista kasvattaa ja oletko onnistunut?

 

 

 * Pienestä iloa tähänkin päivään *

 

Live the magic

Harvemmin sitä tulee elokuvien ensi-iltoihin lippuja saatua mutta nyt kuopuksen pyynnöstä oikein kyttäiltiin ;)
Hyvät paikat ja scape sali kera 3D lasien....jesh!
Itse elokuvan juonesta en kerro mitään etten "spoilaa" tulevilta katsojilta jännitystä ;)

Harry Potterin luojan, J.K. Rowlingin kirjoittamaan kirjaan, Ihmeotukset ja niiden elinpaikat, perustuva Grindelwaldin rikokset ... joista ensimmäistä elokuvaa oltiin tietysti katsomassa ja nyt tätä kakkos osaa, tottakai.
2016 kirjailija paljasti että kyseisestä kirjasta tehdään viisi elokuvaa eli vielä on tulevaisuudessa hyviä elokuvia tiedossa.
Itse olen tykästynyt elokuvien satumaailmaan eritoten elokuvien toteutukseen.
Sama tunnelma mikä oli jo Harry Potterin elokuvissa/kirjoissa, jatkuu loistavasti.
Ei tullut haukoteltua tämän leffan aikana vaan jännitys jatkui loppuun asti.
Jos millään muotoa tämä genre kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa.

<3 Käykää elokuvissa <3

Alaston

Jotenkin keventääkseni tätä harmaata marraskuuta mielessäni, mietin kaikenlaista hassua ja koitan nähdä harmaissakin päivissä värejä sekä sävyjä.
Valon vähentyessä luontokin pehmenee, terävät värit sekä reunat häviävät ja asioita voi nähdä eri kantilta kuin aiemmin.

Kun katson puuta, ilman lehtiä, sehän on naku...vain nahka päällä.
Voi raukkaa, ilmat viilenevät ja tuulet puhaltavat, siinä vain ilman rihmankiertämää.
Alasti, paljaana kaikki mutkat esillä ja silti kukaan ei tunnu katsovan ainakaan "sillä silmällä" ;)
Ohikulkevat ihmiset painavat päänsä hupun alle, kiristävät nyörejä ja mielessään sadattelevat syksyä ja liukkaita lehtiä maassa.

Niitä upeita lehtiä jotka keväällä meitä ihastuttivat kirkkaan auringon paistaessa, pieniä vihertäviä hiirenkorvia.
Niitä kesäisiä lehtipaljouksia oksilla joista äärettömän kaunis kahina kuului heinäkuun helteissä tuulen puhallellessa korviin.
Niitä nahkeita lehtiä vihdassa, jotka läiskähtelivät iholle mökkisaunan lämmössä kesäisenä iltana.
Niitä syksyisen värikylläisyyden ja hehkun täyttämiä lehtiä joita tuuli puhalsi sekä kieputteli ilman viiletessä ja kesän vaihtuessa syksyksi.
Siinä ne nyt maassa kimaltelevat sateen kastelemina, katuvalon loisteessa ruskeina ja unohdettuina.
Mutta miten meidän puu...
Sisällä rungossa, kuoren alla kiemurtelee ja virtaa vihreä elämä, iloisena menneestä kesästä ja luottavaisena odotellen talven pakkasia.

<3 Kevät tulee taas ja hiirenkorvat <3

Helsinki marraskuussa

Pieni sumusade kasvoilla, raikkaassa ilmassa kävellen.
Rauhallista ja harmaata.... meri on auki ja sen voi kuulla.
Ei ole kiire mihinkään.
Minä ja vain minä tässä hetkessä <3

*Ota hetki itsellesi, hengitä syvään ja sulje silmäsi.... tässä on hyvä juuri nyt*

Koiruus

Koiruus....
rakas karvakasa joka väliin haisee niin kammottavalle kun on vähän uitu peltojen ojissa :D
On ihan oma persoonansa ja tuonut paljon iloa elämään <3
Koiruus asuu maalla ja nauttii isäntänsä kanssa vapaasta elosta.
Emännän saapuessa isolta kirkolta karvakorva aina yhtä iloinen touhupetteri eikä tiedä miten päin olisi... jälleennäkeminen on aina yhtä lämmin.

Koiruus osaa ottaa ilon irti kaikista vuodenajoista Suomalaiseen tapaan....
-kesällä on liian kuuma, ei jaksa mitään...
-syksyllä usein sataa vettä ja se vasta tylsää onkin, karvat kastuu....
-talvella paleltaa tassuja ja jos tulee  vielä räntää niin sohva kutsuu...
-keväällä herää koiruuskin ja riemulla lätsäyttelee kuralätäköistä etsimään nuijapäitä kaveriksi....elo on ihanaa

Koiruus on välillä huolissaan... jos emäntä laahustaa perässä liian hitaasti tullaan katsomaan ettei ole mitään hätää.

* Osaisimmepa nauttia elämästä kuin koirat... vuff*

Viaporin kekri 2018

Päätimme tyttären kanssa lähteä kokeilemaan kekritunnelmaa Suomenlinnaan.
Sosiaalisessa mediassa oli hirmuisen paljon tapahtumaa aikatauluineen ilmoitettu ympäri saarta.
Kaikenikäisille olisi tarjolla tapahtumaa, musiikkia, teatteria ja hieman pelkokerrointakin.
https://www.viaporinkekri.fi/
Satamassa jännitys alkoi tiivistyä....

Taivaalle kerääntyi paksuja pilvimassoja ja tunnelma vain parani...

Suunnistimme ensin katsomaan musketöörien toimintaa.... Helsingin Wanha waruswäci. Uskomattoman hienot varusteet miehillä ja oli mielenkiintoista seurata äkseerausta, kuviomuodostelmia, aseiden latausta ja ammuntaa.

Lasistudio Hytti ry oli avannut ovensa ja pääsimme katsomaan lasiesineiden valmistusta, kuumaa hommaa!
Ihmisiä oli todella paljon joten kovin kauan ei tätä mielenkiintoista käsityötä voinut seurata vaan jätimme paikkamme seuraaville ihmettelijöille.

Henkien päivä alkoi kääntyä ahmattien yöksi, lyhdyt loistivat ja pimeys alkoi laskeutua Viaporiin...
Saari sai ihan uuden ulottuvuuden pimeydestä, valaistuja kulmia oli sijoitettu hienosti, tarjolla olevat ohjelmat hyvin merkitty.
Kansaa oli liikkeellä ihan helteiseen kesäpäivään verrattuna ja moneen paikkaan oli jonoja mutta se ei tunnelmaa vienyt.

....ihan joka paikkaan en kyllä mene ...huhuuu

 

Murheiden kerääjälle sai jättää surunsa kirjoitettuna ja ne poltettaisiin kekripukin polttoseremoniassa...

 

 

 

Kekripukki tässä vielä voimissaan...

 

 

Jos sinua alkoi kiinnostamaan tapahtuma niin uskoisin ensi vuonna tämän suosiotaan vain kasvattaneen elämyksellisen ahmattien yön palaavan... me ainakin palaamme, niin paljon jäi vielä kokematta.

 

 

.....hyytävä Viaporin taxi viiletti ohitsemme matkallamme lautta rantaan....