Koittakaa kestää, sairasloma on turruttanut liikunnan joten siitä se ajatus sitten vikkelään lähti. Iltasella luin blogeja ja vanhan talon remonttiin oli liitetty tuo "jatkumo" ja se sopii niin tähän elämään, vain tällä matkanteolla on merkitystä ei se mistä lähdettiin tai se mihin lopputulokseen päästään... noh se lopputulos kun aina on sama, monttu. Kauhean virkistävää ;)
Onneksi kotona on aina lankaa että näistä pötköilypäivistäkin tullaan selviämään.
Tokmannin korista ostin tätä elegiaa monta kerää ja silloin oli jo taka-ajatuksena tehdä kuopukselle peitto.
Haluan että lapsillani on lämpimät löhöpeitot omissa talouksissaan sitten kun lentävät pesästä.
Vielä kaksi kerää edessä niin tämä valmis ja voin uppoutua villasukkien tekoon ( koitan pitää lähiympäristön sukissa <3 )
Oi mikä ihana peitto ja mikä lämmittävä ajatus! Minun äitini kutoi kaikille lapsille ns. vaunupeitot, ne ovat odottamassa seuraajiaan, nuorin jäi ilman, kun äitini oli kuollut samana vuonna, ei edes tiennyt, että vielä yksi lapsi tulee...
VastaaPoistaKiitos :) Meillä myös äitini kerkesi kaikille lapsenlapsilleen tekemään jos jonkinlaista ennen pois menoaan ja minä haluan myös jättää jotain konkreettista pehmeää ja käytännöllistä lapsilleni...vaikka toivon ettei ihan vielä lähdönaika ole.
VastaaPoista